Röh. Ois niinku kuuma.

(Haltialan possu, tänään, mutalätäkössä)

Helsinki-päivä. Kiipeäminen paloaseman torniin ja upeat maisemat.

Viisauksia museon vessassa.

Pallomeri.

Jäätelöllä kaverin kanssa.

Pienoisjunarata.

Ihmeisen puutarha oli kasvanut.

Väsyneitä matkalaisia.

Nyt on neidillä nimi.

Kauniit juhlat oli. Paikalla tärkeitä ihmisiä, hyvää ruokaa ja kaunis sää <3

Nyt on koko perheelle neuvolakorttikotelot, paitsi miehelle, sei kai tarvii sellasta ;) Ompelin siis vielä itselleni oman.

Pinossa alinna, jo useamman vuoden palvellut junakuosinen, seuraavana noin vuosi sitten, koko raskausajan ja nyt neidin neuvolat pelvellut siili ja päällimmäisenä tänään tehty bambi. Bambin kankaat ovat Peikonpojan yllätyspussukasta. Siinä on vain kaksi taskua, toinen pojalle, toinen tytölle ja sisällä on minun äitiyskorttini sekä molemmilta sairaalan synnytyskertomukset. Tytön ultrakuvatkin ovat kotelossa, mutta pojan ovat mystisesti hävinneet, ovat varmaan samassa paikassa alkuperäisten sairaalan papereiden kanssa... Tämä uusin kotelo jää nyt sitten ns vähälle käytölle, lähtee mukaan enää jälkitarkastuskäynnille, mutta sen jälkeen säilön sen hyllylle, muistojen laatikkoon. Saa kaivaa esiin, jos joskus uhkaa vauvakuume: kauhistella mahan kokoa ja unohtaa sen jälkeen koko vauvakuumeen ;)

Pojalle ommeltua. Shortsit ja t-paita.

Kangas on ollut nyt ehdoton suosikki, ensin siitä tehtiin pitkähihainen ja kun ilmat yhtäkkiä lämpenivät niin piti surauttaa myös lyhythihainen. Ja vielä jälkijunassa ommella siihen sopivat shortsit. Koko näissä on 115 cm kirjasta "ompele lapselle" ( <3 ) Paita on kuvassa suoraan kuivausrummusta ja shortsit suoraan kuminauhan pujotuksesta :)

Pojasta on tullut, tässä hurjassa 5 vuoden iässä, vaatekriittinen. Hän ei suostunut laittamaan päälleen smurffipaitaa, koska "muut pojat ei pidä smurffeista"... saas nähdä kuin kauan nämä äidin ompelemat kelpaa...

Kirjoitampa muistiin, kun vielä muistan (tämä varhaisdynastia...)

Raskausaikana neuvolantäti kysyi, sydänääniä etsiessään, että missäs asennossa vauva masussa mielestäni onkaan. Sanoin, että kyllä se pää alaspäin on, mutta välillä tuntuu että on ihan äksänä siellä. Liikkeet tuntuivat yhtäaikaa molemmilla kyljilläni. Täti nauroi, että se olisikin vinkeä asento. Sitten kun tyttö syntyi, tulin siihen johtopäätökseen, että kyllä, olin oikeassa. Neiti sai alussa sellaisia säpsähdyksiä, että heitti itsensä ihan tähdeksi, liike näytti tasan siltä, miltä mahassa oli tuntunut, äksänä oli. Nyt on pikkuhiljaa säpsähdyksen vähentyneen. Välillä tulee toki vieläkin, mutta alkuun niitä tuli useasti päivässä. Hassu olio.

Huh, kauempana jyrisee kuulema ukkonen, toivottavasti ei tule tänne, mulla olis vielä neljä koneellista pyykkiä ja yksi tiskikone tälle päivälle. Viikonloppuna ristiäiset, joten ne pitäisi saada tänään hoidettua...

Poika oli eilen muuten ollut retkellä. Olivat suunnanneet kaupungin siirtolapuutarhamökille. Hänet kävin sieltä sitten noutamassa. En edes tiennyt että tässä ihan hollilla on siirtolapuutarha! Kivaa oli ollut.  Lämmin päivä ja olivat löytäneet varastosta uima-altaan. Olivat sitten koko lapsijoukko käyneet napasillaan uimassa, kesä! ;)

Näytän siltä kuin en olisi nukkunut ollenkaan. Se tosin saattaa pitää viimeöisten kuuden yösyötön jäljiltä paikkansa. Lisäksi hiukset hapsottaa kuin niitä ei olisi harjattu viikkoon (totta ehkä sekin) ja olkapäällä haisee puklu. Olin matkalla suihkuun, mutten sitten ehtinytkään.

Tiistaina käytiin pojan päiväkotikaverin kanssa puistossa. Oikein mukava reissu.
Ja illalla paistettiin raparperimuffinsseja, oman takapihan raparperista.

Eilen rohkaisin mieleni (vilkaisin pikaisesti peiliin) ja lähdettiin tytön kanssa Helsinkiin jäätelölle. Elämän eka bussimatka :) Reissu sujui ihan hyvin. Forumin lastenhoitohuone on ilmainen, lukossa ja siisti. Mutta sujui se vaipanvaihto Kiasman takanakin ihan hyvin. Ihmeiden puutarha oli nätti, mutta viimevuotinen oli nätimpi.

Tuollaiset neulegraffittikukkaset pysyisivät, ehkä, elossa myös minun puutarhassani! ;)

 Saatiin postitettua reilun viikon kassissa reissannut kirje ja ostettiin vesimeloni. Niin ja huono äiti syndroomasta kärvivän äidin helpotukseksi pojalle shortsit ja t-paita, saa hankkiutua pienistä eroon. Ihan mukava reissu, vaikkei Helsinki nyt niin ihmeellinen ollutkaan, joka paikassa remonttia ja tietyötä, ja nurkat haisi pahemmalta kuin aamuvaippa, huoh.

Edit, lisätty kuvia

Neitonen on tänään 8 viikkoa, kaksi kuukautta :) Iso tyttö jo ;) Silmät on siniset ja hiukset on punaiset. Ja varpaat pitkät!

Hän osaa höhistä ja hymyillä. Hymy tulee jo joka päivä, erityisesti aamuisin, heti aamumaidon jälkeen. Hän hymyilee minulle, mutta myös kuvalle hoitopöydän vierellä, sellainen neuvolasta saatu, punainen. Välillä hän tuijottelee kaukaisuuteen ja höhisee ja hymyilee, keijuille lie juttelee.

Viimeaikoina on tosin ollut vähän vähissä hyvät hetket, kun 1,5 viikkoa sitten saatu rotavirusrokote vielä murisee masussa. Rokotteen jälkeen ensimmäisen päivän nukkui, siitä eteenpäin on ollut kitinää. Varmasti kipeää :( Lisäksi rokotteesta tuli nuha. Sekin röhisee rööreissä.

Neiti ei suostu juomaan tuttipullosta, sillä parasta mitä hän tietää on imeytyä kiinni äidin kylkeen ja syödä maitoa tissistä. Muutenkin on sylissä viihtyvää sorttia. Ja pystyasennossa. Vaunuissa matkaaminen on ollut ikävää, paitsi toki unessa, kunnes laitoin patjan alle tyynyn ja pääty nousi hieman ylöspäin, nyt on kiva illistellä vaunuissa :) Kantoliina taitaa silti olla mukavampi laite. Sitä ei vastustella yhtään. Ja kun siihen pääsee, se on unta, unta ja unta! ;) Ja hyvähän se kantoliina onkin, kätevä kaupoissa, eteenkin kun autooni ei mahdu vaunut kuin osissa.

Alkuun neiti nukkui unta 20 tuntia vuorokaudessa. On se jo vähentynyt, unta kuluu silti ainakin 16 tuntia. Välillä ihan nätisti, sohvalla, sitterissä, sängyllä, parin kolmen tunnin otos, välillä 10 minuutin pätkissä sylissä. Yöllä nukkuu klo 24-03 ja siitä sitten vaihtelevasti aamuyön, joko tissille tunnin välein tai unta aamu kuuteen-seitsemään. Ikinä ei illalla tiedä millainen yö tulee olemaan. Jos on nukuttu hyvin, äitikin on virkeämpi. Välillä on unisempia päiviä, välillä valvotaan pitkään ja ei nukuta ollenkaan. Tämä onkin isoveljelle paha paikka, miksi hänen, ison pojan, pitää mennä nukkumaan, kun tollanen pieni rääpäle saa jäädä valvomaan ja "katsomaan" aikuisten ohjelmia telkusta?!
Niin... ja oma sänky, eieieieiei! Paha paikka, ei sinne. Äidin viereen!

Kestovaippoja käytetään, vähän kyllä periaatteella 1 vaippa päivässä on 365 vaippaa vuodessa... Alkuun meidän pienimmät vaipat oli liian suuria, ja nyt kun ne sopisi kooltaan, ne ei enää toimi imunsa ja olonsa puolesta. Onneksi paremmat vaipat alkaa hiljalleen sopimaan, muutama yksittäinen on jo hyvä.

Vaatteissa on 50 senttiset jääneet pieniksi, osa 56 senttisiäkin jo. Suurimmaksi osaksi on 60 senttisiä käytössä. Tosin lastenvaatteiden koot tuntuu olevan arpomalla laitettuja... Pikkasen on vaaleanpunaista ;) Tumppuja, tai siis sukkia, pitää pitää kädessä, muuten pienet sormet raapasee samantein poskesta palasen. Kun kiukku iskee, hän haroo käsillään poskiaan ja raapii :(

Hormoninäppyjä on ollut 2 viikon iästä alkaen. Nyt niitä on haaleasti kasvoilla, rinnalta alkaa jo haalistua mutta vielä on hyvin paljon niskassa.

Hän saa itsensä kingettuä mahaltaan selälleen. Ja sitten tulee ihmetyshuuto, että miten tässä näin kävi! Päätään hän kohottelee paljonkin. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan pian ole liikkeelle lähdössä...

Isoveli on omien sanojensa mukaan maailman paras isoveli, ja kyllä hän sitä onkin. Vauvaa kohtaan on tosi nätisti. Tuo tuttia, haluaa laittaa talkkia. Mutta äitiä kohtaan... no, kovin on huomionhakuista tämä elo. Se tosin oli ennustettavissa. Vaikka sen tiesi, ei se silti ole sen helpompi minulle, välillä ei vaan jaksaisi. Onneksi ovat puuhanneet isänsä kanssa, eilenkin kävivät imuroimassa autoa ja illalla hakivat pitsaa. Poika on nyt ollut melkein joka päivä päiväkodissa. Se onkin hyvä, kun en ikinä tiedä millainen se yö on, niin olen saanut sitten päivällä nukuttua. Syksyllä poika on päiväkodissa 3 päivää viikossa. Saa nähdä kavereita, harjoitella keskittymistä ja puhumista. Ja seuraavana vuonna alkaakin sitten eskari, se keskittyminen voisi sitä ennen vähän parantua, kiitos.

Ei tämä elo enää niin opettelua ole, vaikka välillä vielä sitäkin. Eteenkin reissussa imettäminen on minulle haasteellista. Koska meillä ei ole kuin kaksi oikeasti toimivaa asentoa, kainalon alta imetystyynyn kera sohvalla tahi kyljellään maaten, ne ei oikein toimi kahvilassa... Odotan kyllä innolla että päästäisiin kaupunkiretkille. Se linnanmäen reissu meni ihan kivasti. Bussilla ei olla vielä reissattu ollenkaan. Ollaan tehty täsmäiskuja autolla, mutta haluaisin sellaiselle päämäärättömälle vaeltelulle. No kesä ja lomareissut, ehkä pääsisin pitkään kaipaamalleni Tampere kaupunkivaelluksellekin...

Ja ensi viikolla saadaan virallisesti nimi :)

On se rakas <3

Huono päivä.