Leivottiin kuitenkin suklaamuffinsseja. Menin syömään kaksi ja vieläkin on ihan sokerihumalainen olo. Ei olis kannattanut. Tosin olivat kyllä hyviä ;)
Sunnuntaina siivosin olohuonetta ja vaihdoin maton. Hyvä minä! Tänään poika vetäs puhtaalle, valkoiselle matolle pari desiä cocacolaa. Joo. Nyt ei olkkarissa ole mattoa ja pyykkiteline itkee painon alla, matto on kuivumassa kylppärissä. Jeejee.
Siivosin pojan vaatekaapin ja tein kengistä listan, etten osta samantyylisiä ja samankokoisia kenkiä, ylimääräisiä. Samalla vaihdoin kaikki edellisen koon vaatteet isompiin. Ja nimesin ne kaikki. Siinä oli aika homma. Mutta nyt edes jonkun perheenjäsenen vaatekaappi on järjestyksessä.
Samaan aikaan toisaalla. Poika oli hipsinyt yläkertaan ja löytänyt vahaliitulaatikon. Ja tehnyt vähän taidetta.
No on kyllä todettava että liina on nyt hienompi. Mutta periaatteesta vähän piti torua. Meillä on kyllä paperia piirtämistä varten...
Viikonloppu oli sentään parempi. Oltiin mun porukoilla. Ja päästiin miehen kanssa kaksistaan kaupungille. Rahat meni ja kivaa oli. Mies löysi itselleen kauan etsityt kumisaappaat. Poikakin sai uudet saappaat, vaikka ihmettelen kyllä Nokian saapaskokoa. Ei taija olla vielä ensi syksynkään saappaat, vaikka numeron puolesta pitäisi sopia. No onneksi jalka kasvaa ;)
Niin ja ostettiin ensimmäiset pääsiäismunat. Pojalle cars ja miehelle nallepuh. Cars oli ihan jees, yllätyksenä pyyhekumi jossa oli Martin kuva. Ihan hyvä juttu, käytännöllinen ja martillinen. Nallepuh munasta tuli pari senttiä halkasijaltaan oleva pehmokumipallo. Vaalean sininen. Ei minkäänsortin nallepuh kuvaa. Ei mitään. Aika pettymys. Silloin kun minä olin pieni (huomaa paasaava äänensävy) oli pääsiäismunissakin kunnon yllätykset. Ainakin niissä joista sai sormuksia. Nih.
Kutimillakin on taas töitä. Kudon keisarin uusia tumppuja osa 2. Jatko-osa on ensi talvea varten. Hitaasti edistyvät, sekä ajan että näkymättömän langan takia. Ja osansa saattaa olla myös yhdellä puuttuvalla puikolla. Onneksi nämä pienet valmistuvat myös neljällä puikolla.
Tää kellojen siirto ei oo vaikuttanut kyllä mun uniini, voisin mennä nukkumaan jo nyt. Pojan uniin se sen sijaan vaikutti, joten ei pelkoa että voisin hautautua peittoihin. (Joissa on ne uudet, vitutusrahalla ostetut ihanat petivaatteet, aaah, pienestä sitä ihminen ilonsa saa ;)
Jos vielä vähän rutistas ja siivois vielä vähän jotain nurkkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti