tiistai 19. helmikuuta 2013

Hermostunut strutsi

Olipa kerran strutsi
ja sillä iso muna.
Jo ihan haudottuna
se muna oli sannassa
jossain hiekkarannassa;
kuuma kuin keitetty
ja hiekalla peitetty.

Strutsi katsoi munaa:
ei munassa mitään vikaa,
se tuumi, mutta pikapikaa
voisi jo poikanen kuoresta tulla
muuten pettävät hermot mulla.

(On ehkä hyvä tietää
että kovin herkkä hermoiltansa
oli tämä lintu; aina huolissansa
pelkäsi jopa elää
kun pelkäsi siitä kuolevansa)

Niimpä se sitten
hermostui hermostumistaan
ja pelkäsi pelkäämistään
ja pelkäsi hermostumistaan
ja lopulta ei tullut mitään mistään.

Mutta ei sitä kukaan
voinut edes suihinsa syödä
sillä pelkkää hermostuneisuutta
se ei pysynyt lainkaan aloillansa
vaan juoksi sinne tänne sataakuutta
pitkillä jaloillansa.

Nyt oli jo muna
siis haudottuna.
Ja strutsi päätänsä käänteli
ja kaulaansa väänteli
ja vähän väliä äänteli:
Voi kaunis muna palleroni
kohta pettää hermostoni
armaani valkea
mikset jo halkea!
Taikka älä sittenkään
kun et opi edes lentämään,
tulee vain uudet huolet
ja lopulta kumminkin kuolet.

Juuri silloin: RUTS JA RUTKAHDUS
sekä vielä: PUTS JA PUTKAHDUS!
Siinä muna
halkaistuna
palaset sikin sokin
ja reipas ääni jokin:
Terve terve mutsi,
täältä tulee uusi strutsi!

- Kaija Pispa; Prinssi pipariksi

Hyvin osuva runo, lapsuuteni rakkaimmasta runokirjasta :)

1 kommentti:

  1. Hauska runo,jonka Liisa kuuli sisarten tapahtumassa Kaisu Hilakarin lukeman
    a


    VastaaPoista