torstai 27. tammikuuta 2011

Auto sanoo prännn!

Viime viikolla olin yhden päivän töissä. Keskiviikkona poika kävi hakemassa päiväkodista vatsataudin ja torstaina haettiin sairaslomalappua. Nosti pojan elämän korkeimman kuumeen ja kyllä se olikin kipeä. Tällä kertaa ei tarvinnut lääkärissä selitellä kun poika vain istui hiljaa sylissä ja sanoo haluavansa pillimehua. Mutta nopeasti se meni ohi. Perjantaina toivuttiin ja lauantaina oltiin täydessä vedossa.

Viikonloppuna käytiin mun porukoilla ja kummitytön synttäreillä. Kiva reissu.

Reissun jälkeen mies on viihtynyt kopissaan, hymy huulillaan, silitellyt ja kiillotellut nappuloita uudesta soittimestaan, pieni heräteostos ;)

Viime viikolla meidän auto naulas viimeisen naulan arkkuunsa ja kehitteli itseensä tonnin remontin. Kuitenkin sama juttu, mikä korjattiin syksyllä. Lauantaina käytiin katsomassa autoa, mutta ei löydetty. Eilen illalla soittelin yhdelle autokauppiaalle, lähdettiin sitten autokaupoille sen sijaan että olisin mennyt kirjansidontaan. Tilasin kyllä viikonlopulle askarteluaikaa. Kotiin tultiinkin sitten kahdella autolla :)
Joo, uusi on ilmesen suosittua mallia. Ajoin miehen perässä ja yhdessä risteyksessä jäin jälkeen. Vähän aikaa ajeltua bongaan "meidän auton" ja jatkan pärässä ajelua. Ihmettelen vähän kun vetäsee vilkun päälle toisessa liittymässä, kuin mistä yleensä mennään, mutta ajattelin että jos pitää vetästä huoltoasemalle joka on sen liittymän päässä. Päästään liittymän päähän ja ajan ihan lähelle toista autoa vain todetakseni että ei, tässä on väärä rekkari! Tulin sitten maisemareittiä kotiin.


Samalla reissulla käytiin hakemassa mulle nappeja. Sunnuntaina ostin koekappaleet, totesin ne hyviksi ja nyt kun sinne reilun 100 kilometrin päähän oli asiaa niin hain melkoisen ison pussillisen niitä. Yhtään en sinne tainnut niitä jättää... ;) Jonkun työkalun vielä saattaa tarvita, vaikka kyllä ne pihdeilläkin ihan hyvin meni. Yöllä palattiin kotiin 22.30. Onneksi poika nukahti jo alkumatkasta autoon ja kotiin kannettuna nukahti omaan sänkyynsä vaipanvaihdon, riisumisen ja pukemisen jälkeen.


Mies on iloinen (toistaiseksi, kunnes minä "vähän lainaan", ai mikä sun auto, eiii, kyllä tämä on minun!) autosta ja niin minäkin! Työmatka päiväkodin kautta kutistuu takaisin puoleen tuntiin, puolentoista tunnin sijaan.

Mutta tänä aamuna, heräsin kurkkukipuun. Tästä se taas lähtee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti