Perjantaina. Poika sammui tyytyväisenä sänkyynsä. Nopeasti. Mahtoi väsyttää :) Miehen kanssa laitettiin leffa pyörimään ja vähän ennen yhtätoista oltiin mekin valmiita nukkumaan. Mutta mutta. Naapuri piti pienet kotihipat. Aina kun oli silmät painumassa kiinni, oven ulkopuolelta kuului vittu sitä, vittu tätä. Lopulta melu yltyi niin ettei nukkumista kannattanut edes harkita. Kurkistus yläkerran ikkunasta paljasti karun totuuden, ovemme edessä heilui nyrkit ja vitut soi. Mies ja jokunen muukin taloyhtiöstä avasi ikkunan ja karjaisi, ei vaikutusta. Siispä soitto poliisille. Ei mennyt montaa minuuttia kun kaksi maijaa kurvaa pihaan. Puolituntia poliisit teki töitä että pippalot saatiin päätökseen ja pari pahinta passitettiin maijan kyytiin. Kellon käydessä reilua puoltayötä hiippailtiin takaisin sänkyyn. Mutta eihän se uni enää tullut. Päädyimme katsomaan lisää leffaa. Vasta lähempänä kahta alkoi pojan huoneesta kuulua ähinää ja vikinää, pian sieltä kömpikin pieni mies väliin, mies muutti varasänkyyn ja leffakin laitettiin nukkumaan. Seuraavana aamuna poju heräsi normaaliin aikaansa, joten jäi noi yöunet himppasen lyhkäsiksi...

Lauantaina lähdettiin kuitenkin mökille. Matka meni sumussa, kirjaimellisesti. Hyvä että eteensä näki. Mutta mökillä paistoi aurinko! Maa oli jälleen keltaisenaan lehtiä joten oli haravointiurakka. Ei me paljon muuta tehtykään, syötiin, hiljalleen haravoitiin, ja paistettiin makkaraa.

Illalla lähtiessä oli tosi kirkas ilma. Sammutettiin kaikki valot ja hetki katseltiin taivaita. Ei se meijän mökki ihan hirveän kaukana ole, mutta siellä näkee linnunradan! Täällä siitä saa vain haaveilla. Kotimatkalla iski jälleen sumu, vastaan tulevien autojen valot oli aika aavemaisia.

Eilinenkin meni vähän reissaamisen puolelle. Aamulla kierros kirpputorilla ja ruokakauppa. Iltapäivällä haettiin vessaan hoitopöydän tilalle penkki, saa pyyhkeet ja sen semmoiset taas paikalleen. Ja oltiin me sitten reippaita! Toukokuussa otin sohvanpäällisen pesuun. Tilalle piti laittaa puhdas päällinen. Sain laitettua istuintyynyihin päälliset, mutta koko sohvan päällystys on yksin mahdotonta. Mutta kas, eilen se saatin paikalleen! Eihän siinä mennytkään kuin, öööh... nelisen kuukautta.

Viimeyönä pieni mies muutti jälleen viereen. Aamuyöllä neljän maissa heräsi ensimmäisen kerran, nousi ylös ja ilmoitti että päiväkotiin! Sama toistui neljästi. Mutta sitten kun kello seitsemältä soi, puristi herra silmiään tiukasti kiinni ja veti peittoa päälleen. No, eipä siihen heräämiseen sitten vaatteiden pukemisen jälkeen kauaa mennyt ja päiväkodilla reipas poika vilkutteli jälleen heipat, pää autolaatikossa :)
Piti siivoilla, päädyin selaamaan nettiä ja sänkyyn lukemaan kirjaa. No pesin sentään pari koneellista pyykkiä ;) Kohta lähden noutamaan pojan kotiin... on täällä aika autiota ilman.