lauantai 9. lokakuuta 2010

Tämä ei ole maksettu mainos

Minä olen tunnetusti suuuri lastenmusiikin vihaa... ystävä. Just joo. Kaiken maailman lapset laulavat lapsille levyt aiheuttavat välitöntä verenpaineen nousua. Hevisaurukset saa tulla tänne niin täältä pesee! Ja jos rölli tilpi tappa tapattaa muutaman kerran liikaa niin minä... No asia tuli lienee selväksi.

Tykkään Herra Heinämäestä, koska jaksan kuunnella sanoitukset. Ipanapa tapaukset on no joo jaa, ehkä. On niissäkin helmensä. Minä en ole pirteä, joten mitään ylipirteää on turha tarjota. Vauvan vaaka levy oli suuri yllätys.

Mutta nyt löytyi ihan paras levy! On kyllä todettava että bändi nimeltä Åttopojat jäisi kyllä nimensä puolesta hengaamaan levykauppaan, mutta sisältö oli upea. Klassikoita ja uutuuksia sekaisin. Ja laulettu sopivasti. Jep. Suosittelen! Meijän kappaleen omistaa vielä kaupunginkirjasto, mutta kunhan ehdin, poikkean levykaupassa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti