perjantai 15. lokakuuta 2010

Ensimmäinen kokonainen työviikko takana.
Olen pikkuhiljaa muuttanut töihin, joka aamu olen yhden kangaskassillisen raahannut mukanani tavaraa. Kumisaappaat. Villasukat. Fleecepaidan. Mukit. Teetä. Mehua. "Ammattikirjallisuutta". Ja lopulta ne ulkohousutkin, jotka löytyivät pojan vaatekaapin perimmäisestä nurkasta. Mun viralliset työmukitkin löytyivät, töistä.

Tänään mun miehet oli kipeinä kotona. Pienelle nousi eilen illalla kuume. Ja oli sitä aamullakin. Puolilta päivin tuli viesti että mies on töttöröö, mutta poika on mielestänsä ehjä. Ja siltä hän on näyttänytkin nyt illalla. Menoa ja meininkiä. Käytiin jopa koko porukka kävellen lähikaupassa. Nyt tosin pikkuinen jo nukkuu, mutta yskintä kuuluu yläkertaan asti. Ja oli taas lämpöä. Oivoi. Annoin illalla hunajaa, ei ainakaan heti tehonnut. Laitoimpa vielä sipulin paloja sängyn viereen tuolille. Tiedä auttavatko, mutta kaikki apu on tervetullutta, pienikin.

Kauppareissun jälkeen riisuin poikaa ja ihmettelin että haiseepa hän pahalta... ja samassa upotin sormeni kengänpohjassa majailleeseen koirankakkaan. Eikä edes mikään pikkukakka. Vaan oli sitten koko pohja siinä itsessään ja haalarin jalkalenksu tietenkin painautuneena kaiken keskelle. Haalari saapui juuri pesusta ja samalla jatkoin nahkakenkien kuuraamista auton verhoilun pesuaineella. Onneksi miehellä on sopivia puhdistusaineita...

Niin ja pieni saksan tilauksenikin saapui :)


Tilasin siis ruskeaa törfftöff autokangasta ja nauhoja. Kuvassa on koko nauhavarantoni, niistä puolet tulivat jo viime tilauksessa :) Ihania.

Nauhani asuvat mummolan vanhassa aboylukkolaatikossa. Jossa on joskus tekstistä päätellen säilytetty myös kehäkukan ja krassin siemeniä. Tykkään :)

Nyt kutsuu minua  sänky ja kirja. Vaikka kyllä pitäisi pipon teko aloittaa. Tänään satoi lunta! Ja pipostani tuulee lävitse, huokaus.

2 kommenttia:

  1. Hohhoijjaa... ei varmasti ole helppoa töihinpaluu, syksyllä muutenkin kaikki taitaa olla hitusen raskaampaa. Mutta kunhan alkuun pääset ja pääsette koko perhe tässä uudessa vaiheessa, niin eiköhän se siitä!
    Hoitolapset kiintyy suhun, ja siitä se työ sitten rupeaa pikkuhiljaa palkitsemaan :)

    Tsemppiä!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  2. Hiphei, nyt on näköjään päivitykset taas kohillaan mun koneella, kun sain kommenttini tulemaan läpi, ei ole aikoihin onnistunut. Seurannut olen kyllä kirjoituksiasi säännöllisesti :)

    VastaaPoista