On käyty Puuhamaassa, Höyryfestivaaleilla - kahteen kertaan ja Linnanmäellä. On rakennettu mökille mökki. Ja on istuttu autossa - lähes 2000 km. Puuh, olipa heinäkuu.

Ompeluaikaa ei ole ollut.

Mitäpä sitä ihminen aamutuimaan muuta tekisi, kuin keittäisi kaulakorujaan...

Mutta se toimii!
Kattilaan leivinjauhetta ja vettä ja tulille. Hopeakoru folion sisään ja kiehumaan. Pari kolme minuuttia ja on kirkasta!

Uujee!

Neiti päätti sitten eilen illalla että tässä talossahan ei nukuta. Juuri, vihdoin, oltiin saatu poika unille (sillä uudessa kerrossängyssä nukkuminen taisi olla oletettua jännempää ja unen tulo viipyi) kun tyttö karjaisi koko keuhkojensa laajuudella. Ja karjaisi kerran jos toisenkin. Yhdeltä viimein oli rauha maassa. Tänä aamuna herätyskello soikin sitten jo ennen kasia, että ehdittiin pojan silmälääkäriin. Nyt on uusi silmälasimääräys taskussa ja odotellaan kaupungilta maksusitoumusta. Oli mennyt näkö parempaan, ihan kunnolla, joten ei ihme että on tuntunut ettei enää näe laseillaan mitään. Kaiken lisäksi on kyllä oikein hyvä juttu ne uudet silmälasit, vanhat on, jostain viisivuotiaasta syystä, ottaneet oikein kunnolla osumaa. Kaiken tämän jälkeen lopputuloksena on erittäin väsynyt äiti.

"Palapeitto valmistuu nopeasti, kuin itsestään, pala kerrallaan" mainosti ohjeen yläreuna. Haistakoon home! Palapeitto ei todellakaan valmistunut kuin itsestään, saati nopeasti. Taisi aikaa kulua neljä kuukautta mokoman tekoon. Ja viimeisellä reunan kierroksella oli virkistävää huomata, miksi afrikkalaiset kukkani ei näyttäneet samalta kuin ohjeessa. En alkanut purkaan. Ne on nyt sitten suomalaisia kukkia. Nih.

Lankana laatikon löydöt, oranssi ja ruskeat (2 eri sävyä, kukissa ja reunuksessa eri) nallea, erivuosikymmeniltä. Oranssi taisi olla vielä aloeveraa. Ja keltainen on jotain vyötteetöntä ylläriä, joka oli melkein yhtäpaksua kuin nalle. Oranssi ja keltainen menivät käytännössä kaikki, joku 5 metriä jäi per väri. Kukkien ruskeaa jäi vähän, ei kuitenkaan niin paljon että olisi riittänyt yhteen kokonaiseen reunuskierrokseen ja reunusruskeaa jäi, kun en halunnut virkata isompaa reunusta. Reunahan on täysi improvisaatio ja hieman mutkissa kupruilee, virkkaus ei ole bravuurilajini.
Lankaa kului yhteensä 349 g
Koukku sanoo olevansa 2,5 mm, mutta en ole ihan varma uskonko, saattaa kyllä olla 3 mm
Koko on vaunuun sopiva, 68x76 cm
Aikas kiva siitä tuli. Ihan heti en toista palapeittoa tee. Ehkä.

Nii ja tässä kevään aikana on kirjahyllyynkin tarttunut muutama opus...

Lisäksi siihen hyppäsi suomalaisen loppualesta vielä Amigurumi kirja. Aika kivoja tyttövaatekirjoja ;)

Neiti 3 kk (ja pikkasen päälle)
-6130 g ja 58 cm, edelleen hieman pienempi kuin veljensä samaan aikaan
-Vaatekoko 62 on käytössä.
-Höhisee ja puhisee
-Kannattelee päätään kun nostaa käsistä
-Yrittää kohottaa itseään kun makoilee sitterissä, kiire olisi istumaan
-Tarttuminen kehittyy, kaiken minkä saa sormiinsa, yrittää laittaa suuhun. Paitsi toki tutin. Sylissä tarrautuu kiinni kaulakoruuni.
-Isoveljen tekemiset kiinnostaa.
-Nukkuu yöllä ensin noin neljän tunnin pätkän, sitten syödään, ja unta 2-3 tunnin pätkissä aamuun. Nukahtaa 21-24 välillä ja herää 9-11 välillä
-Kantoliina on edelleen pop, nykyään sieltä tosin kurkistellaan uteliaana maailmaa
-Ensimmäiset (ne huonot) kestovaipat on siirretty historiaan. Kertakäyttövaipoissa siirryttiin kokoon 3.
-Osaa tehdä kuolakuplia
-Syö edelleen vain minua. Parin viikon päästä on edessä bataatti! Tai riisivelli. Jos sitten minäkin pääsisin joskus johonkin.
-Nauttii suihkussa olosta. Kylpyammeessa ollaan äidin laiskuuden tai kiireisten iltojen takia käyty vain muutaman kerran.
-Pitää lauluista. Lemppareina selvästi "Kun on oikein pieni" ja "keltainen laulu". "Kukko ja kana saunassa" aiheutti suupielien alaspäin kääntymisen.
-Välillä viihtyy pitkiäkin aikoja lattialla viltin päällä, välillä pitää olla sylissä koko ajan. Mutta aina pitää olla siellä missä tapahtuu!
-Hiukset on edelleen punaiset ja silmät on sinertyneet enemmän. Söpö se on. Ja rakas <3

Nyt on onnellinen poika, kerrossängyn ylähyllyllä.

Neiti "ja minuahan ei nukuta" nukahti neljältä aamuyöllä. Sitä ne rokotukset teettää. Nyt ei enää onneksi ole kuumetta.

Iltapalaksi grilliluita ja maissia, kesäloma.
Tytöllä oli tänään neuvola: 6130 g ja 58 cm, sai rokotukset ja nyt on uninen ja itkuinen, taitaa sattua johonkin :(
Jotenkin taas raskasta. Väsyttää.

Tämä teksti vaatii otsikon

Tyttönen heräsi aamuyöllä viideltä, nukahti toki siis kahdeltatoista. Muistan ajatelleeni että onneksi vasta viisi, vielä saa nukkua! Väärässä olin. Neiti inisi ja kinisi koko aamuyön. Kun hän sitten lopulta nukahti, heräsi poika.Virkeänä, iloisena ja äänekkäänä. Se niistä unista sitten.

Eilen illalla kerkesin pienen hetken ommella, valmiiksi pilkotut ja silitetyt neuvolakortin kuoret, kaksi kappaletta:

Toinen menee odotuslahjaksi, toinen vauvalahjaksi. Vauvalahjan mukana on myös pingu- dvd... Siitä voi olla yllättävää iloa :D Hauskat näistä tuli, paitsi bambiparkojen päät on puolikkaat :D

Eilen oli tosiaan reissupäivä. Meni keilahallin lahjakortti vanhaksi, joten napattiin kaverit mukaan ja lähdettiin keilaamaan. Tunnin keilaus oli pojalle ehkä vähän liikaa, puoli tuntia jaksoi keskittyä itse asiaan, sitten alkoi häröily. Minua väsytti, yllätys yllätys. Mutta olihan se kivaa :)

Keilauksen jälkeen käytiin ostamassa miehelle ulkoilupuku, saa painua vesisateessakin pihalle näiden kahden tehoipanan kanssa ;) Sen perään haettiin ruuaksi the parhaat patongit. Ja reissun päätteeksi vielä visiitti Haltialaan. Siellä ei kyllä kauaa enää jaksettu olla. Pitää lähteä sinne joskus ihan ajan kanssa. Yllättäen poikaa kiinnosti enemmän traktorit, kuin eläimet, paitsi toki possut ;)

Juhannuskin oltiin reissussa. Sukumökillä tuolla kaukana. Poika nautti elämästään, aina joku hömpöttämässä :) Ja pääsi kalaan! Ja soutamaan! Ja sai grillata makkaraa! Ja jäätelöä ja mansikkamehua!

Mökille menomatka kesti tuhottoman kauan, poika oli päättänyt että nukkuu vasta sängyssä... nukahti kummiskin puoliltaöin autoon ja neiti oli sitä mieltä että hän ei nuku, hän ei tässä kopassa köki, hän haluaa syliin, NYT! Pysähdyttiin sitten tauolle joka huoltoasemalle... Paluumatka menikin sitten hyvin, yksi pikainen pysähdyn (karkkitehtaalla... *köhköh*) ja suorinta tietä mummilaan. Jäin lasten kanssa loppuviikoksi vielä Tampereelle. Juhannuksen sää oli upea. Ikinä ennen en ole ollut sukumökillä tuollaisessa kelissä, siellä on aina satanut, nyt paistoi aurinko. Hyttysetkin oli kutistuneet.

Tampereella kävin kaverilla kylässä, pikaisesti kaupungilla ja katselin ukkosta. Aika pitkä reissu kuitenkin. On kiva olla kotona.