Viikonlopuksi pakattiin auto ja suunnistettiin mun porukoille. Poika oli kovin innoissaan reissusta ja muisteli kovasti mitä kaikkea tapahtui viimeksi mummilassa.

Lauantaina lähdettiin miehen kanssa kaksin kirppiskierrokselle ja poika jäi mummin ja papan kanssa rymyämään. Ensimmäistä kertaa kotikaupungista pois muuttamisen jälkeen törmäsin vanhaan koulukaveriin. Jännää moinen :)

Mummila reissulla sain vähän myös kudottua, pipo vihdoin valmis! Ja tähän olen ainakin vielä tyytyväinen. Lanka on kovin pehmoista että katsotaan kuinka kauan pipo pysyy siistin näköisenä. Mutta langan on oltava pehmeää ettei se kutita otsaa!

Kulutus 72 g
Puikot ?mm knit picks pyöröt
Lanka Rowan tapestry
Malli ihan omasta päästä

On riittävän iso että imaisee nutturankin alleen. Ja yksi palmikko kulkee tuossa sivulla. Mietin että pitäisikö palmikon kohtaan ommella vielä vähän helmiä, mutta se on sitten eri tarina miten sen homman kanssa käy ;)

Kotona on tänään soinut ovikello, karkin kerjääjät liikkellä. Poika hengas yläkerrassa napasillaan kun treenataan tuota vaipattomuutta. Päätti sitten ovikellon soitua kävellä perässäni tarkistamaan josko sieltä tulisi kaveri kylään. Ei tullut, mutta sai kyllä pitkiä katseita karkin kerjäläisiltä... ;)

Mutta oli kyllä antoisa kirppiskierros viikonloppuna: iso säilytyslaatikko aarteilleni, pojalle kumisaappaat ja kaksi sadetakkia sekä kurarukkaset, pojalle työkalulaatikko ja työkaluja, mulle pussillinen kangassilppua (löydöstä voidaan olla montaa mieltä mutta mulla on _visio_ ), miehelle takki jota on etsitty pari kuukautta kissojen ja koirien kanssa joka kaupasta, pehmotunneli junarataan, kaverille joululahja, askarteluun retro hyllypapereita... ja miehelle vielä ihan kaupasta kengät, joista pitää mennä huomenna poistattamaan hälytin *huokaus*. Nyt ei kyllä tarvii hetkeen mennäkään kirppiksille ;) Ei maar, vielä pitäisi isomman koon kurahousut kehitellä jostain pojalle... saattaa tosin olla ettei niitä löydy ehjänä kirppikseltä.

Nyt vielä pitäisi kääntää kellot oikeaan aikaan, ettei huomenaamulla tule harmaita hiuksia siitäkin ;)

Eilen pääsin pitkästä aikaa kirjansidontaan, myöhässä, mutta kuitenkin. Kun työt loppui klo 17 ja kurssi alkoi klo 17.30, vielä toisessa kaupungissa, niin on saavutus että olin paikalla jo klo 18. Kiitos kuuluu miehelle. Kiitos.

Sain ensimmäisen koptisidoskirjani valmiiksi. Pidän siitä sidoksesta! Niitä tulee vielä monta.

Tänään menin koko päivän töissä ees taas, ees taas ja päässä vaan pörisi mennessä. Oli vauhdikas päivä, mutta kaikesta selvittiin, kunniallakin vielä, kai. Huomisesta pitäisi tulla rauhallisempi päivä.

Roskapostin mukana tuli honkkarin mainos ja siellä sitten pistäydyttiin tänään vielä iltalenkin jälkeen. Sain vihdoista viimein kynttilälyhdyn. Hieman siivousta ja sitten voin poltella enkelikarusellia turvallisesti. Ja samalla reissulla poika tirvas mua nyrkillä ohimoon. Se olikin eka kerta kun on ihan tarkoituksella lyönyt. Ei saanut autoon 6 tonnia kannattavaa pukkia... Nappasin kakaran kainaloon ja kannoin huutavan paketin autoon. Kassat katsoi kieroon. En jäänyt selittelemään, mies tuli perässä ja maksoi ostokset. Eikö kukaan muu tosiaan ole kantanut kainalossaan kiljuvaa ja sätkivää uhmaikäistä kaupasta ulos?

Tää töiden alku on sekoittanut elämää kunnolla. Istun tässä nojatuolissa ja kärvistelen. Meillä ei ylipäätään koskaan ole kovin siistiä. Senkin jälkeen kun olen tyytyväinen siivousjälkeen, monen muun mielestä meillä on edelleen räjähtänyt ydinpommi. Mutta nyt, täällä on ihan törkeän sotkuista. Tänään sentään ehdin pestä kaksi koneellista pyykkiä. Taidan lähteä viikonlopuksi karkuun.

Viikonloppuna olisi kirjamessut, mulla oli liputkin. Mutta the virallisen messuseurani kanssa päädyttiin siihen että a) sieltä ei tarvii mitään b) sinne ei ole laittaa rahaa ja c) ajan voi käyttää johonkin muuhunkin. Lahjoitin sitten lippuni työkaverille, hän ilahtui :)

Noin, kaksi viikkoa töissä ja sairaslomalle!
Miehellä on ollut kuningasflunssa pari viikkoa ja pitihän minunkin saada osani. Keskiviikkona se alkoi, torstain olin vielä töissä, mutta torstai iltana nousi kuume ja kaulan rauhaset turposivat pingispalloiksi. Soitto töihin ja perjantaiksi sairaslomaa. Perjantaina vastoin kaikkia periaatteitani, vietiin poika hoitoon ja vanhemmat jäi kotiin sairastaan. Tai ainakin melkein, käytiin apteekissa hakemassa troppia ja kaupassa hakemassa ruokaa ja kirjastossa hakemassa viihdykettä. Kotona voitelin itseni vicksillä ja taatusti haisin töihin asti. Mutta kyllä se auttoikin! Eilen olin vielä tosi väsynyt ja nuhainen, mutta tänään olo on ollut kuin eri ihmisellä! Toki vielä vähän nuhaa, eikä ihan nyt koko päivää jaksa ilman pientä lepotaukoa, mutta silti.

Eilen kaikesta sairastelusta huolimatta käytiin vaihtamassa renkaat. Oli hieman pakko, ties taas mikä aamu on tiet peilijäässä. Mun ajotaidolla luistelisin taatusti metsän puolelle. Mökillä oli kylmä, mutta aika nopeasti lämpötila nousi ;)

Pihalla tosin lehdet oli jäätynyt maahan, joten odottelevat siinä kiltisti kevättä. Olin kyllä hieman sekaisin vielä lähtiessä ja lähdettiin sitten hieman soitellen sotaan. Mökillä huomasin että pojalle ei ole yhtään vaihtovaippaa mukana. Eikä vaihtovaatteita lukuunottamatta sukkahousuja jotka ostin matkalta. Äkkiä vaippa pois ja puhelimeen muistutus kymmenen minuutin välein että potalle! Yllättävän hyvin meni. Vain kahdesti kuivattelin housut kaminan edessä. Villahaalari on hyvä keksintö, ei kastunut ulkohaalari! Ei ihan ole vielä pojalle valjennut tämä vaipattomuuden idea. Oltiin pihalla ja muistutus soi, kysyn että onko pissahätä, pitääkö käydä potalla? Ei oo! 25 sekunttia myöhemmin poika jähmettyy keskelle pihaa, hymyilee onnellisena ja toteaa "tuli!" Äiti ei ollut ihan yhtä onnellinen... No hyvää harjoitusta. Toinen vahinko vielä tuli, sekin ulkovaatteet päällä. Sisällä pelkillä sukkahousuilla pomppiessa poika muisti hienosti käydä potalla, eikä tälläkertaa tarvinnut tehdä pyllynpesu reissua metsänreunaan :)

Tänään käytiin koko köörillä kirppiksellä (ei mainittavia löytöjä) ja ostamassa pojalle lisää alushousuja! Salama mcQueen kuvalla tietysti! ;)

Ensimmäinen kokonainen työviikko takana.
Olen pikkuhiljaa muuttanut töihin, joka aamu olen yhden kangaskassillisen raahannut mukanani tavaraa. Kumisaappaat. Villasukat. Fleecepaidan. Mukit. Teetä. Mehua. "Ammattikirjallisuutta". Ja lopulta ne ulkohousutkin, jotka löytyivät pojan vaatekaapin perimmäisestä nurkasta. Mun viralliset työmukitkin löytyivät, töistä.

Tänään mun miehet oli kipeinä kotona. Pienelle nousi eilen illalla kuume. Ja oli sitä aamullakin. Puolilta päivin tuli viesti että mies on töttöröö, mutta poika on mielestänsä ehjä. Ja siltä hän on näyttänytkin nyt illalla. Menoa ja meininkiä. Käytiin jopa koko porukka kävellen lähikaupassa. Nyt tosin pikkuinen jo nukkuu, mutta yskintä kuuluu yläkertaan asti. Ja oli taas lämpöä. Oivoi. Annoin illalla hunajaa, ei ainakaan heti tehonnut. Laitoimpa vielä sipulin paloja sängyn viereen tuolille. Tiedä auttavatko, mutta kaikki apu on tervetullutta, pienikin.

Kauppareissun jälkeen riisuin poikaa ja ihmettelin että haiseepa hän pahalta... ja samassa upotin sormeni kengänpohjassa majailleeseen koirankakkaan. Eikä edes mikään pikkukakka. Vaan oli sitten koko pohja siinä itsessään ja haalarin jalkalenksu tietenkin painautuneena kaiken keskelle. Haalari saapui juuri pesusta ja samalla jatkoin nahkakenkien kuuraamista auton verhoilun pesuaineella. Onneksi miehellä on sopivia puhdistusaineita...

Niin ja pieni saksan tilauksenikin saapui :)

Tilasin siis ruskeaa törfftöff autokangasta ja nauhoja. Kuvassa on koko nauhavarantoni, niistä puolet tulivat jo viime tilauksessa :) Ihania.

Nauhani asuvat mummolan vanhassa aboylukkolaatikossa. Jossa on joskus tekstistä päätellen säilytetty myös kehäkukan ja krassin siemeniä. Tykkään :)

Nyt kutsuu minua  sänky ja kirja. Vaikka kyllä pitäisi pipon teko aloittaa. Tänään satoi lunta! Ja pipostani tuulee lävitse, huokaus.

Työt on alkanut, päässä pörisee.

Poika yskii, on kuumetta. Viettää huomenna kotipäivää isänsä kanssa.

Onneksi huomenna on perjantai.

Viikonloppuna luultavasti mökille. Olisi pakko hakea talvirenkaat.

Hyvät naiset ja herrat!

 *Rummun pärinää*

Manuli!

 Näin manulin toista kertaa. Ja ensimmäistä kertaa minulla oli kamera valmiina! :) Musta tää näyttää aika paljon Totorolta ;)

Tämä ei ole maksettu mainos

Minä olen tunnetusti suuuri lastenmusiikin vihaa... ystävä. Just joo. Kaiken maailman lapset laulavat lapsille levyt aiheuttavat välitöntä verenpaineen nousua. Hevisaurukset saa tulla tänne niin täältä pesee! Ja jos rölli tilpi tappa tapattaa muutaman kerran liikaa niin minä... No asia tuli lienee selväksi.

Tykkään Herra Heinämäestä, koska jaksan kuunnella sanoitukset. Ipanapa tapaukset on no joo jaa, ehkä. On niissäkin helmensä. Minä en ole pirteä, joten mitään ylipirteää on turha tarjota. Vauvan vaaka levy oli suuri yllätys.

Mutta nyt löytyi ihan paras levy! On kyllä todettava että bändi nimeltä Åttopojat jäisi kyllä nimensä puolesta hengaamaan levykauppaan, mutta sisältö oli upea. Klassikoita ja uutuuksia sekaisin. Ja laulettu sopivasti. Jep. Suosittelen! Meijän kappaleen omistaa vielä kaupunginkirjasto, mutta kunhan ehdin, poikkean levykaupassa :)

Aamulla vietiin miehen kanssa poika hoitoon ja minä lähdin miehen kyydillä kylille. Olin stokkan ovella jonossa kun talo aukesi ja kävin ostamassa miehelle joululahjan. Kiersin myös lastenvaateosaston ja leluosaston. Eipä tarttunut mitään mukaan.

Piti miehelle soittaa että ostin hänen tilaamansa jutun. Mutta kas, oli siten puhelimesta akku loppu. Uujee. Ankaraa pohdintaa. Vein rojut autoon ja jatkoin pohtimista. Työpaikan ovi luonnollisesti lukossa. Ei yleisöpuhelimia. Mutta haa, kirjastossa on nettikoneet! Ei ollut lähin kirjasto vielä auki, mutta seuraava oli (asemalla, tien toisella puolen netin käyttö maksaa 2 euroa/tunti, kirjastossa 0 euroa/ 30 min). Sitten vaan sähköpostia miehelle :) kätevää. (Nyt puhelin on latauksessa ;)

Jatkoin matkaa kangaskauppaan, kiinni. Sieltä ajattelin mennä syömään, salaattibaari kiinni. Katuja kävellessä päädyin lastenvaatekauppaan. Ja tyttöjen osastolle. Pojan äitinä olin himppasen pihalla.... leggi mikkä, ai noi pitkän kalsarin näköiset? Ostin kuitenkin nättiä kummitytölle joululahjapakettiin :)

Sitten kello olikin jo niin paljon että kangaskauppakin oli auki ;) Ei sieltä paljoa. Valkoista velouria. Yleisostos siis :)

Ja sitten, päivän kohokohta, elokuviin meno. Hain jo eilen liput (ja lippujonossa oli ystävällisiä ihmisiä! jakoi samana päivänä viimestä päivää voimassa olevia sarjalippuja, ikäväkyllä ei auttanut minua, mutta todella ystävällistä kuitenkin!). Leffaksi valitsin toy story 3:sen. Eilen sain ihan valita paikkani koko salista, joten takarivi keskeltä oli minulle! Olisin kyllä saanut saman paikan tänäänkin, sillä sain yksityisnäytöksen :D Ei tullut sitten ketään muuta. Itse leffa, no jaa. Kolmannen osan kirous, eikä se oikein yltänyt edellisten tasolle. Ja pariin otteeseen mietin että onko tämä lastenleffa ensinkään... Leffassa käynti kuitenkin on aina mukavaa.

Nyt pesen pyykkiä. Jos aloittaisi vaikka työt tyhjällä pyykkikorilla.

Aijoo, täällä ei enää haise viemäri! Juhuu! Huoltomiehet olivat käyneet vaihtamassa putken lavuaariin! uujee! :)

Siivosinko, no eeen. Teinkö jotain todo listalta, no eeen. Mutta ompelin pojalle paidan!

Se on nyt sitten seuraavaa kokoa, 100 cm. Taas siitä samasta, parhaasta, lastenvaatekaavakirjasta otettu kaava. 90 cm alkaa jäämään hihoista ja korkeudelta pieneksi, leveyttä kyllä vielä piisaisi. Peruspaidan ompelussa ei kauaa mene, paitsi jos tekee paidan vanhoista velourhousuista ja päättää jatkaa aplikointiharjoituksia. Keskellä paitaa menee sauma, se oli housuissa jo valmiiksi. Ja alareunaan jätin punttien resorin. Hihat on ihan vaan käännetty, mutta mietin olisiko niihinkin pitänyt laittaa resorit. Ehkä siinä vaiheessa kun käsi kasvaa hihasta ulos. Sivusaumaan laitoin vielä pienen nauhan pätkän. Pitää vielä toivoa että se sopii päälle ;)

Nyt odottelen että kello tulee niin paljon, että voin lähteä hakemaan pientä parkuista päiväkodista. Sitten hypätään bussiin, ajellaan miehen töihin ja minä menen kirjansidontaan (ja hulluille päiville).

Vääää!
Sinne jäi parkuva poika :( "äiti, mukaan, kotiin!" :(

Tosin tiedän että kun päivä käynnistyy niin enää ei ole mitään hätää. Ja haen hänet välipalalta. Mutta silti.

Menihän se päivä tässäkin. Mitään suunniteltua en saanut aikaiseksi. Vein pari pussia rojua kierrätyskeskukseen ja hain sieltä tilalle pari kirjaa. Ja ihmettelin että miten ilmaiseksi saadut tavarat voivat maksaa niin paljon. Ei siellä kauaa jaksanut tonkia kun kaiken kivan kohdalla hintalapussa oli tähtitieteelliset numerot. Sinne jäivät. Prismasta löysin pojalle päiväkodin aloituslahjan. Mimmi lehmä kirjan. Ovat pojan lemppareita. Iltasaduksi pitäisi lähes aina lukea Mimmi lehmää. Yhtään niitä meillä ei oltu, joten ollaan oltu kirjaston varassa. Aina siellä ei ole Mimmi kirjoja ollut, enkä tiedä kuinka usein nyt enää ehdinkään kirjastoon... Joten ompahan ainakin kotona joku Mimmi. Ja oli vielä tarjouksessakin. Ostin samalla toisenkin Mimmi kirjan, ehkä sitten joulupakettiin :)

Keittiön pöydästä sain siivottua puolet. Koska aina käteen osui keskeneräinen projekti. Korjasin mm loppuun pojan lautapelin nappulan. Poika on innostunut pelaamisesta (hyvä hyvä, äidin poika!) ja ostin hälle kirppikseltä ihanan Miffy lautapelin. Ikäväkyllä yksi miffy oli kadonnut maailman tuuliin, mutta nyt siinä on kaikki! Hieman pahvia, internettiä, lainattua väritulostinta, liimaa ja sakset. Hyvä tuli!

Samaa ei voi sanoa putkituubihuivista, jota kudoin erään kerran snyyltä saadusta Norosta. Vihdoin uskalsin laittaa Noron puikolle ja mitä tapahtui. Siitä tuli joko liian iso tai liian pieni, miten asian nyt ottikaan. Joka tapauksessa väärän kokoinen. Noro oli kyllä vähän hassua. Värit on ihan kauniit, mutta en oikein tykännyt niistä paksuista kohdista joita oli silloin tällöin. Ehkä lanka olisi nätimpää ihan kapeassa kaulahuivissa tai sukkina. Nyt se kuitenkin on keritty palloksi ja odottelee uutta tulemistaan. Minä menen töihin, joten en tiedä miten neulomisen käy. Porukoiden tuomat ihanan harmaa langat huutelevat kapassa pöydällä, haluaisivat olla baskeri ja ranteenlämmittimet. Mutta sopiva ohje puuttuu. Katsotaan...

Poika - suomi sanakirja osa 2

Kaahu - karhu
noosu - norsu
Soosa - sorsa
perusu - peruuttaa
jyä - jyrä
seevä - selvä
möökö - mörkö
peaa -pelaa
keeta - yläkerta
iikin kukko - riikinkukko
kimpa - salama mcqueen
pos tit ti - postimies pate
pavaa -palaa
kääy- kärry
krakra - traktori
kopte -kopteri
puimu -puimuri
leikku - ruohonleikkuri
käyy - käryää
una - juna
paoo - paloauto
poiii - poliisiauto
uloo - ulos
yssi -1
kassi - 2
neejä - 4
kuusi - 6
seitte -7
ora - oranssi
ihmi - ihmisiä
pymmy - peppu
ei oo kakka - on kakka

Lisäksi on lukematon määrä ihan suomenkielen sanoja... isi, äiti, pappa, mummi, auttaa, apuu, possu, peitto, pomppii, ajaa, lentää, kyntää, leikkaa, mökki, jano, pipi, kylmä, kuuma, päivä koti...

Puhetta tulee lähes joka hetki. Ihan aina en ymmärrä, mutta suurimman osan :) Neuvolakaan ei ollut enää kovin huolissaan puheesta.

Perjantaina. Poika sammui tyytyväisenä sänkyynsä. Nopeasti. Mahtoi väsyttää :) Miehen kanssa laitettiin leffa pyörimään ja vähän ennen yhtätoista oltiin mekin valmiita nukkumaan. Mutta mutta. Naapuri piti pienet kotihipat. Aina kun oli silmät painumassa kiinni, oven ulkopuolelta kuului vittu sitä, vittu tätä. Lopulta melu yltyi niin ettei nukkumista kannattanut edes harkita. Kurkistus yläkerran ikkunasta paljasti karun totuuden, ovemme edessä heilui nyrkit ja vitut soi. Mies ja jokunen muukin taloyhtiöstä avasi ikkunan ja karjaisi, ei vaikutusta. Siispä soitto poliisille. Ei mennyt montaa minuuttia kun kaksi maijaa kurvaa pihaan. Puolituntia poliisit teki töitä että pippalot saatiin päätökseen ja pari pahinta passitettiin maijan kyytiin. Kellon käydessä reilua puoltayötä hiippailtiin takaisin sänkyyn. Mutta eihän se uni enää tullut. Päädyimme katsomaan lisää leffaa. Vasta lähempänä kahta alkoi pojan huoneesta kuulua ähinää ja vikinää, pian sieltä kömpikin pieni mies väliin, mies muutti varasänkyyn ja leffakin laitettiin nukkumaan. Seuraavana aamuna poju heräsi normaaliin aikaansa, joten jäi noi yöunet himppasen lyhkäsiksi...

Lauantaina lähdettiin kuitenkin mökille. Matka meni sumussa, kirjaimellisesti. Hyvä että eteensä näki. Mutta mökillä paistoi aurinko! Maa oli jälleen keltaisenaan lehtiä joten oli haravointiurakka. Ei me paljon muuta tehtykään, syötiin, hiljalleen haravoitiin, ja paistettiin makkaraa.

Illalla lähtiessä oli tosi kirkas ilma. Sammutettiin kaikki valot ja hetki katseltiin taivaita. Ei se meijän mökki ihan hirveän kaukana ole, mutta siellä näkee linnunradan! Täällä siitä saa vain haaveilla. Kotimatkalla iski jälleen sumu, vastaan tulevien autojen valot oli aika aavemaisia.

Eilinenkin meni vähän reissaamisen puolelle. Aamulla kierros kirpputorilla ja ruokakauppa. Iltapäivällä haettiin vessaan hoitopöydän tilalle penkki, saa pyyhkeet ja sen semmoiset taas paikalleen. Ja oltiin me sitten reippaita! Toukokuussa otin sohvanpäällisen pesuun. Tilalle piti laittaa puhdas päällinen. Sain laitettua istuintyynyihin päälliset, mutta koko sohvan päällystys on yksin mahdotonta. Mutta kas, eilen se saatin paikalleen! Eihän siinä mennytkään kuin, öööh... nelisen kuukautta.

Viimeyönä pieni mies muutti jälleen viereen. Aamuyöllä neljän maissa heräsi ensimmäisen kerran, nousi ylös ja ilmoitti että päiväkotiin! Sama toistui neljästi. Mutta sitten kun kello seitsemältä soi, puristi herra silmiään tiukasti kiinni ja veti peittoa päälleen. No, eipä siihen heräämiseen sitten vaatteiden pukemisen jälkeen kauaa mennyt ja päiväkodilla reipas poika vilkutteli jälleen heipat, pää autolaatikossa :)
Piti siivoilla, päädyin selaamaan nettiä ja sänkyyn lukemaan kirjaa. No pesin sentään pari koneellista pyykkiä ;) Kohta lähden noutamaan pojan kotiin... on täällä aika autiota ilman.

Pikkuhiljaa... kyllä tämä tästä. Kunhan herään.

Olen täällä.