Punaista lankaa jäi. Miten tehdä punaisesta pojalle päiväkotiuskottavat villasukat... lisäämällä niihin tietenkin spidermankirjonnan!

Lanka 7 veljestä nostalgia

Kulutus 72 g

Puikot 3,5 mm addi:n bambut (<3)

Muuten perussukat, mutta päälle kirjottu hämähäkin verkkoa, ruskealla jämällä. Kelpasi.
(Kuvaaminen ilta ja ylivilkkausolosuhteissa mahdotonta.)

Tänään oli hammaslääkäri kun tuota yhtä hammasta särki. Ei tarvi särkeä enää, ainakaan sitä hammasta, se jäi sinne. Olin saanut sen purtua niin pahasti halki, ettei sitä enää saanut korjattua. Sen pituinen se. Vielä on hieman puudutusta jäljellä, sen jälkeinen olotila kyllä jo hieman pelottaa...

Tänään kaveri ja Ateneum. "Järven lumo" näyttely. Neiti ja kaveri molemmat ekaa kertaa Ateneumissa :) Kivaa oli. Näyttely ei tosin ollut niin hieno kuin olisin toivonut. Nojaa, kaikkea ei voi saada.

Perjantaina kävin näytillä lääkärissä ja se mitä epäilinkin, poskiontelotulehdus. Ja siltä tuntuu: hampaat räjähtää suussa. Niskatkin jumissa. Lopputulos, vaakatasossa ei voi olla. Se onkin tosi kätevää, univajetta ei oo muutenkaan kuin sata... Ja hoito-ohjeena oli lepo, buahhahahahhaaa vaan. Jos ihan järkevä olis ollut, niin ois jättänyt tänään menemättä sinne Ateneumiin, mutta koska en ollut, niin menin. Kotiin tullessa olin kyllä täysin loppu. Onnistuin nukahtamaankin.

Nyt särkee ja väsyttää. Ja väsyttää ja särkee. Eikä mistään tule yhtään mitään.

Päivän todo:

-Tee olo mukavaksi sohvalle (siilityyny <3)
-Niistä (paljon)
-Juo (riittävästi)
-Katso hyvä elokuva (tai kaksi)
-Ojenna kättä suklaarasialle (maltillisesti)
-Kudo (mahdollisimman paljon)
-Lue kirjaa (hetki, ennen unta)
-Lepää (hyvin paljon!)
-Muista lääkkeet
-Syökin jotain (eteenkin lääkkeiden kanssa)
-Selaa inspiroivia blogeja ja pinterestiä (aina)
-Siivoa suihkukaivo (yök)

Ehkä siinä, yhdelle päivälle :)

-Eilen alkoi päänsärky ja illalla kasvoi otsaani kaksi pattia, varsinainen kyrpä otsassa. Kävin näytätyttään otsani tänään lääkärillä. Oli ilme näkemisen arvoinen kun totesi, että teillä on otsassa kaksi sarvea. Heittäydyin hankalaksi asiakkaaksi: kieltäydyin röntgenistä ja olen hyvinkin lääkerajoitteinen. Onneksi antibiootteja on monenlaisia, eikä röntgeneen sitten lopulta pitänyt lähteä.

-Postilaatikossa odotti paksu kirjekuori, täynnä mukavaa puuhaa! Tilasin tarvikkeet tuttinauhoihin ja perustin pienen tuttinauhatehtaan

Tykkään! Ainoa että näiden tekeminen oli niin kivaa, näpertelyä ja koristenauhojen valintaa, että kaikki on jo tehty... Ja ihanan ei-aivotoimintaa vaativaa puuhaa! :)

(Tuon ensimmäisen kuvan jälkeen, kotona tuskin menee enää läpi lause "kulta, mulla ei vielä ole tarpeeksi koristenauhoja". Vaikka ei niitä kyllä ole. Unisex nauhat on melkosen vähissä, noisson lähes kaikissa autoja tai lentokoneita tai ritareita tai hirviöitä... Ja saksantilauksessa saattaa, kenties, olla vielä muutama nauha tulossa ;)

-Vuodenvaihde vietettiin omalla porukalla kotona. Ja minä suunnistin heti 00.03 oman peiton alle, vanhuus ei tule yksin... Juhlinnaksi meille riitti pussi sipsejä, kulmakunnan raketit (mun miehet olis halunneet omia, minä voitin, säätiedotuksen avustuksella: satoi vettä), rasiallinen sädetikkuja ja pojan käteen muutama valotikku. Uuden Vuoden kävelyllä käytiin, jo yhdeksän aikaan illalla (ei vielä täysi sota päällä niin uskalsi liikkua ulkona) ja iltaruuaksi syötiin nakkeja, ranskalaisia ja perunasalaattia. Ja kyllä, vuosi vaihtui hyvin niinkin :)

-Eilen oli ensimmäinen työpäivä ja tänään sitten ensimmäinen sairaslomapäivä. Jo alkoi vuosi hyvin...

*Löysin keittiönpöydän, siellä se oli, keittiössä, mutta hautautuneen kaiken alle. Silitin liinankin.
*Olen niistänyt ainakin koko rullallisen vessapaperia ja nenä on ihan punainen. Voi tätä riemua... tulenko taas kipeäksi.
*Ompelukonekin surisi viisi minuuttia, vielä pitäisi farkut korjata huomiselle.
*Tekisi mieleni vain levätä. Tartten siihen varmaan jonkun lääkärin määräyksen ja silti siitä tulisi narinaa.

" Te ette saakkaan, ne on kaikki mulle!" Iloitsi poika, kun ostin hänelle antibiootti kuurin kaveriksi paketin jugurttijuomaa, kera maitohappobakteerien.
Oli hyvä soittaa maanantaina töihin, että juu, en tule en, poika kipeä. Ja samalla poika hihittää, hyppii ja remuaa, ja on elämänsä kunnossa. Mitä nyt rupinen. Eikä saa olla ihmisten ilmoilla. Ei asiaa päiväkotiin, eikä puistoon. Eilen kyllä käytiin monen kilometrin potkupyörälenkki, pientä energian purkua... ;)
Onneksi lääkkeet auttaa, huomenna päiväkotiin.

Aamulla olo oli suorastaan hyvä. Virkeä, ellen sanoisi. Otin kuitenkin rauhallisesti, googlasin laulunsanoja, leikkejä, luin Potteria, katsoin leffaa ja kudoin sukkaa. Pyöräytin koneellisen pyykkiä. Ja sitten se iski, karsee väsymys ja kolotus. Vetäydyin sänkyyn nallen viereen. Ja hups, 2,5 tuntia myöhemmin raotin varovasti toista silmää, ja vain vessahätä pakotti ylös. Väsyttää edelleen.
Voi mun poika parkaa, tänäänkin on telkkari päivä. No niin, ehkä sei poikaa niin hirveästi haittaa ;)

Viime torstaina käytiin taiteiden yössä pojan kanssa. Stoalla oli kiva perhetapahtuma. Poika sai ilmapallon (mustan halusi), olis ollut kasvomaalaustakin, mutta ei, sitä hän ei halunnut. Käytiin kuuntelemassa hauskaa bändiä, joista jokainen soittaja oli erimaasta. Laulajat olivat turkista ja intiasta, kuulosti aika vinkeeltä lastenlaulut laulettuna suomeksi, intialaisella aksentilla. Mutta oli kiva keikka.
Ja sitten se keikka mille me oikeastaan mentiin: Herra Heinämäen lato-orkesteri!!

Mun poikani! Tahtoi eturiviin! Yritin sitä keskemmälle, mutta siihen tuli isoja tyttöjä (noin 6 vuotiaita) egojensa kanssa, niin pieni poikani jäi henkisesti jalkoihin ;) Siirtyi suosiolla reunaan :) Ekaa kertaa innostui niin että kehotettaessa hyppi! Tähän asti kaikki hypyt on aina jäänyt väliin, paitsi silloin kun ei saisi hyppiä.
Mahtava keikka. Keikan jälkeen käytiin vielä kättelemässä Herra Pujo ja kiitettin keikasta.

Kotiin seikkailtiin metrolla ja bussilla ja vielä kävellen. Ja kyllä mulla sitten on kiltti ja kultainen poika! Olin ihan pakahtua ylpeydestä. Niin hienosti ja kiltisti oli keikat ja koko kotimatkan. Keikalla ei yhtään reihunut, kiukutellut, mököttänyt tai juossut. Katsoi paheksuvasti muita jotka riehuivat ja sanoi mulle hiljaa, ettei noin saa tehdä. Hih. Ja kyllä mä häntä sitten kehuinkin. Vielä tänäänkin, kun tuli puheeksi kuinka kiva keikka se oli ;) Uudestaan!

Lauantaina oli jännä päivä silloinkin, paloaseman avoimet ovet. Nähtiin kuinka palomiehet paloitteli autoa, poika pääsi istumaan paloveneeseen, kurkittiin paloautoihin sisälle ja isä ja poika pääsivät sammuttamaan "tulipalon", isä pumppasi ja poika ruiskutti. Ja palkkioksi poika sai palomieskypärän. Kyllä sitä oltiin polleana ;) Vielä visiitti Tapiolaan jossa syötiin jäätelöt ja poika pääsi pomppulinnaan. Niin ja sai Peppi Pitkätossulta kultakolikon ;) Sitten mun miehet suuntasivat kotiin ja minä pääsin seuraamaan kaupunginteatterin fingerporinäytelmän harjoituksia. Kivaa oli! :)

Sunnuntaina tulikin kurkku kipeäksi ja nyt oon reporankana kotona. Flunssa kaatoi. Tänään piti poika käyttää allergiatutkimuksissa, mutta muuten aijon viettää tämän päivän vaakatasossa. Ja mies saa ruokkia perheen, pitsalla. Nih.

Jostain syystä on ollut mieli matalalla. Ei vaan huvita.  Lisäksi olen ollut kaksi viikkoa yhteen menoon kipeänä ja sitä ennenkin vain viikon terveenä. Eilen kävin terveyskeskuksessa kääntymässä: sairaslomaa, nieluviljely ja ota buranaa. Otin. Tänään soitin tulokset, joku virus se on, mennee itsestään ohi. Sais mennä jo!!

Joka tapauksessa pientä piristystä kaivattas. Olisin ostanut kaupasta kukkia, mutta niitä ei vielä aamulla ollut. Ostin siis Mollie makes lehden. Varsin kiva. Sen seuraksi vielä litra mansikoita. Vähän piristi.

Postilaatikossa oli vielä postia Japanin maalta. Kuorellinen karkkia! Nam!

En vielä ole avannut namuja, koska veikaan että mieskin haluaa maistaa ;)
Mukavaa.

Olinhan mä tuossa, mitä, viikon terveenä. Nyt iski mojova kesäflunssa. Vaan ei auta. Troppia ja unta, kai se tästä.

Viime lauantaina oltiin katsomassa Piikkiössä tractor pullingia. Sää suosi, hieman kosteahko keli, mutta ei kuitenkaan niin että sateenvarjoa olisi tarvinnut. Viime vuoden + 30 astetta ja yli säähän verrattuna tämä oli paljon parempi. Jaksettiin olla paikalla monta tuntia. Itseasiassa niin monta että haaveilemani jättirätti jäi haaveeksi. Kierreltiin varikkoalueella, katseltiin katsomosta vetoja ja syötiin eväitä. Hyvä päivä.
Ja koska sattui olemaan kip-päivä (josta tosin kuulin vasta myöhemmin, *köhköh*) niin piti pikkasen neuloakin siellä katsomon rinteessä. Sillä jos tottapuhutaan, niin tähän reissuun lähteminen ei suoranaisesti ollut minun ideani... vaikka hauskaahan siellä kuitenkin oli.

Pullingin jälkeen suunnattiin mökille. Sunnuntaina sinne tuli myös minun vanhempani. Ehdin siis maalata vessan, ainakin suurimmaksi osaksi. Ihan ylös en ylettynyt, sen sai mies sutia. Punamulta oli kyllä kivaa maalattavaa, levittyi kätevästi ja pinnasta tuli hyvä. Ensi kerralla pitänee maalata valkoiset ovenkarmit :) Olihan siellä taas tehtävää, isä ja mies pilkkoivat puita moottorisahalla ja minä roudasin niitä kottikärryillä klapintekopaikalle. Pihan oksakasaa yritettiin pienentää kantamalla risuja metsään. Niin ja nähtiin kyy. On siis syytä siirtää vessan takainen risukko kauemmaksi metsään. Kyyt on ihan jees, kunhan pysyvät siellä metsässä.

Unta!

Jopas on ollut tauti. Särky ja kolotus on helpottanut, mutta voimia ei vieläkään ole. Vähän aikaa jaksaa ja sitten pitää levätä. Sänky on tullut tutuksi. Yhden potterin luin loppuun, sen mikä on ollut yöpöydällä lähes koko vuoden ja edistynyt sivu tai kaksi illassa... Toinenkin kirja on yli puolen välin. Kutonutkin olen, sitä kun voi tehdä sohvalla puoli lepäävässä asennossa. Huivia on tullut 30 senttiä :) Ja hei! Pyykkikorit on tyhjät! ;)

Viikonlopuksi mies lähtee reissuun ja minä pojan kanssa mennään mun porukoille. Lauantaina aijon olla hurja ja lähteä muutamaksi tunniksi kaupungille. Neljän seinän sisäinen elo ottaa hiljalleen päähän (no okei, olen käynyt ulkonakin: lääkäri, pojan neuvola, pojan lääkäri, ja tänään piipahdus puistossa). Mutta onneksi se on mies, joka ajaa ton ajomatkan!

Mutta kyllä täältä noustaan! Olen sentään jo elossa :)

Miksi tavarat on tiellä ja ikäänkuin jokapaikassa, tasan siihen asti kun niitä tarvitsisi?

Kuuntelin Tulipaloa. "Onks tää herra Heinämäkeä? Herra Pujo!" kysyy poika. Tarkka jätkä. Sitten kuunneltiin ja katseltiin heinistä, ihan riittävästi.

Tänään ei oksuja, vielä. Mutta ei oo ollut ruokahaluakaan. Keitän kohta makaroonia, katsotaan tilannetta sen jälkeen.

Sairastuvalla

Aamulla poika rupesi valittamaan masuaan ja jonnin ajan kuluttua sitten oksensikin. Sittemmin, kun sain lakanoilla peitettyä koko olohuoneen, on tilanne rauhoittunut, eikä oksuja ole hetkeen näkynyt. Tosin tossa aamullakin oli pirteä kuin peipponen, kunnes yhtäkkiä muuttui kalpeaksi ja oksensi. Sama jokaisen oksun edellä. No toivoa sopii, ettei enempää.
Onneksi poika on jo sen verran iso, että suurin osa on osunut ämpäriin. Ja osaa jo vähän ennakoida oloaan. On sitä pyykkiä kuitenkin tullut, riittävästi. 

Olen yrittänyt keksiä puuhaa. Junarataan kaivoin jemmassa olleita junia esille ja se on jaksanut kiinnostaa. Piirrettyjä on katsottu. Legoilla leikitty. Ja poika on leikkinyt äitiä. Hän on pehmopossujen äiti ja niille pitää tehdä kaulahuivit. Tilkkulaatikosta sai kankaanpaloja ja niitä hän leikkeli sopiviksi paloiksi. Välillä silitti leikkisilitysrauhallaan ja taas leikkasi. Kas kun äidit nyt vaan tekee lapsilleen kaikennäköistä, kuten kankaanpaloista kaulahuiveja. Nih.

Huominen vietetään suosilla kotona, se yksi oireeton päivä (toivokaamme että huominen on oireeton!). Se tarkoittaa siis lisää tekemisen keksimistä... Josko vaikka opeteltas afrikan tähden pelaaminen. (Ja katsottas lisää piirrettyjä ;)

Eilen poika oli ensimmäistä kertaa kaverin syntymäpäivillä ilman vanhempia. Jännitti kovasti, sekä poikaa että minua :D Poika meinas lyödä jarrut päälle ennen juhliin menoa, mutta ovelta hän katosi kaverin kanssa leikkeihin. Ja kaverin äiti laitoi kiltisti mulle viestin kesken juhlien että hyvin menee, näytinköhän ite niin kauhistuneelta... :D Puolentoista tunnin päästä noudettiin kotiin iloinen poika, jolla oli kakkua suupielissä ;)

Itse käytin yllättävän puolentoista tunnin vapaahetken ompelemalla! Tein nuppupeittoja. Osat leikkasin jo kun tulin töistä kotiin ja illalla sitten ompelin. Tänään laitoin niihin vanut sisään ja pyöräytin pesukoneessa. Nyt ovat valmiita maailmalle. Toivottavasti lämmittävät hyvin :)

Yhteensä 6 peittoa. Neliöitä, koot välillä 50x50 -55x55 cm. Päällimmisissä ruudun koko on 6 tuumaa kanttiinsa, sinisissä alemmissa 17 cm ja 15 cm, ja todettakoon että jatkossa teen 6 tuuman vakiolla. (Koska tilkkuviivain on 6 tuumaa leveä ;) Ja on kyllä nyt elämäni siisteimmät tilkkujen yhdistykset, siitä kiitos hyville tilkkutyövälineille! Ne tuossa joskus ostin, aika vähälle tilkkukäytölle ovat jääneet, mutta muussa askartelussa ovat olleet mainiot (ostin kaksi leikkuria, toisen kankaille ja toisen paperille :)

Ikean uudet kankaat sulatti kyllä mun sydämen. Noi pöllöt ja siilit on ihania. Siilikankaassa on vaan ikävän harvassa kuvia, joten tuli vähän köyhemmän näköiset ruudut sillä kankaalla.  Omasta mielestäni niistä tuli kivoja (paitsi toi toinen sininen, jonka sommittelu ei onnistunut), mutta koska en ole millimetri-ihminen, ovat vähän vinoja, mikä minnekin päin. Ei kerrota sitä kelleen.

Sain kuvattua myös virkkaamani pöösit. Ohje on jostain päin nettiä, en nyt tähän hätään löydä sitä, lisään jos muistan. Noita possuja on heitelty kovastikin erilaisilla linnuilla (ovat kuvassa jo hieman länässä... ;) Lanka nallea ja koukku 3mm. Grammat sivupalkissa. Silminä puuhelmet. (nyt on ostettuna turvasilmiä, mutta eivät ehtineet vielä näihin pööseihin). Ovat olleet mieleisiä.

Flunssa tuli ja kaatoi. Sekä minun että miehen, mutta poika on vielä terve. Ja energinen, toisinkuin vanhempansa. Tänään iski minuun lisäksi vatsatauti. Että on ihanaa.

Oon yrittänyt keksiä pojalle virikettä, mikä söisi mahdollisimman vähän omaa energiaa, koska sitä ei ole. Aika hankalaa puuhaa. Eilen poika viihtyi sormivärien parissa hyvän tovin ja tänään painettiin paita.

Paita on ihan kaupasta, en nyt sellaiseen tänään ole venynyt. Poika piirsi itse kuvan ja minä tein siitä sabluunan. Sitten poika töpötti toivomaansa väriä ja minä täytin sabluunan aukot ja silitin paidan. Tällä välin mallikuvaan ilmestyi lisää piirroksia. Siinä siis oli alunperin traktori ja kuski. Sitten siihen lisääntyi perään ikkunat, koska se on myös asuntoauto ja eteen leikkuupuimurin hyrrä. Monitoimipeli siis.
Hieno tuli ja huomenna päiväkotiin päälle ;)

Pääsi poika tänään myös pihalle. Reilun tunnin ulkoili kavereiden kanssa puistossa. Kiitos heille, että ulkoiluttivat meidänkin jätkän :) (Ja miten ihmeellisen hiljaista täällä olikaan! ;)

Sitten bloggaus vanhemmasta projektista.
Ostin Lindeksin alerekistä huopahatun (täyttä villaa, 3 e), joka noh, mielestäni kyllä, oli ehdottomasti oikeasta syystä siellä alerekissä:

Mutta pienellä tuunauksella siitä tuli oikein hieno!

(Valitan valon puutetta)
Kovasti on ollut pienen piraatin päässä ja leikeissä. Tallinnan reissulta ostettiin miekka, tiimarin alelaarista koukkukäsi ja kangaslaatikon tilkusta lippu. Nyt kelpaa piraatin rosvoilla.

Edit. vaihdettu päivällä otettu kuva

-Aamupalaksi SaloRantalaSoi:ta ja jälkiruuaksi Hassisen konetta.
-Viikonloppu oltiin mökillä. Saunomista. Nuotiolla paistettua makkaraa.

 
-Kotimatka meni särkyä hallitessa. Iltapalaksi useampi nappi, särkylääkättä ja lihasrelaksanttia. Nyt voi jo hengittää.
-Iltapäivällä hieronta. 
-Saumuri sanoo surrur <3
-Menen illalla elokuviin, katsomaan elokuvan jonka olen nähnyt jo ainakin viisi kertaa. Tosin teatterissa vain kerran aiemmin ;)

Vielä elossa. Tauti hellittää. Olikin hassu tauti. Vei voimat ihan kokonaan, muut oireet ei olleetkaan niin kovin hirveitä, etteikö niiden kanssa olisi selvinnyt. Hain eilen pojan hoidosta ja noudin pitseriasta pitsat, tämä suunnattoman rutistuksen jälkeen olin ihan naatti... Onneksi voimatkin alkaa palata. Ja huomenna sitten töihin.

Nyt sitten vaivaa jumiutuneet ohimot. Aamulla laitoin luottohierojalleni itkuviestin, että olisiko hällä tällepäivälle yhtään aikaa jäljellä. Löytyi yksi, lähden kohta avattavaksi. Hieman pelottaa, koska tiedän että kohta kärsin, kärsin ja kärsin. Mutta kyllä sen kärsii kun tietää että se oikeasti myös auttaa. Ihanaa tämä hampaanpurijan elo... Eipä ole ollutkaan pitkään aikaan näin pahaa jumia. Nyt se alkoi joulun tienoolta ja on oikea noidankehä. Kun pää lähtee kiristymään niin sitten se kiristyy ja kiristyy. Ei auta mikään. Pari vuotta sitten sain hammaslääkäriltä hampaisiin öiksi laitettavan suojan etten pure hampaitani halki. Se yleensä auttaakin, eikä pää meni jumiin, mutta nyt siitä ei ole ollut päälle apua. Ehkä hampaat on sentään säilyneet.

Nostaa kuumetta. Joka paikkaa särkee. Portaiden kapuaminen, kumpaan suuntaan tahansa, on ikävää, kun polviin sattuu. Neulomisesta voi vain haaveilla, kun ranteita jomottaa. Aamulla lähdin toiveikkaana töihin, kymmenen minuutin yskäkohtauksen jälkeen. Pari tuntia kestin kunnes luovutin ja lähdin kotiin, ei kai sekään sota yhtä miestä kaipaa... vakuuttivat pärjäävänsä ;)

Kotona otin kolmen tunnin päiväunet, ei edes tunnu missään. Pari kertaa heräsin välillä, puhelin piippas ja käynnistin pyykkikoneen. Se on loputon suo, kaksi vuorta: mount likainen pyykki ja mount puhdas pyykki. Onneksi nyt, 4 koneellista myöhemmin, pyykkikorin pohja jo näkyy. Puhdasta pyykkiä sen sijaan roikkuu erinäisissä paikoissa kuivumassa (älkää luulkokaan pääsevänne tänään meillä suihkuun, nounou!) ja kuivausrumpu pöhisee.

Mies ruokki tänään perheen ja metsästi meille pitsaa. Ihanaa. Ja haki ruokatunnillaan meille pientä täydennystä jääkaappiin. Ajattelin keittää siskonmakkarasopan, mutta kotona olleet siskonmakkarat näyttivät siltä, että ne syövät ennemmin minut, kuin minä ne. Onneksi mies on meedio ja oli ostanut kaappiin myös makkarapaketin. Huomenna syödään makkarasoppaa. Ja tänään illalla mustikkasoppaa, itse poimituista mustikoista <3

Poika kasvaa! Sen huomaa yllättäen lyhenneistä housunlahkeista ja hihoista. Poika on selvästi tullut tähän minun sukuuni, meihin miinankantajiin, paidoissa riittäisi leveyttä ja pituutta, paitsi hihoissa. Oli epäreilua huomata että uusi paita on muuten täysin passeli, onhan se seuraavaa kokonumeroa, mutta siinä on jo valmiiksi liian lyhyet hihat! Pitää tehtä pelastusoperaatio ja ommella siihen resorit. Saumuri pitäisi muutenkin käynnistää ja surauttaa lisää housuja. Ja Kivoja Paitoja. Ne kaikki Kivat Paidat on kokenut hihanlyhenemisen. Kivoja Kankaita olisi jo niihin Kivoihin Paitoihin hakittuna. Aika moneen Kivaan Paitaan itseasiassa... ;) Taidan skipata koon 104 kokonaan ja siirtyä suoraan 110 senttisiin. Niin ja possulle pitää ommella heijastinliivi.

Oi, jee.. Silmätulehdus.

Perhanan perhana, mä inhoon!!

Sairaslomalla.
Työtapaturma.
Reväytin vatsalihakseni.

*Räkäistä naurua*


Anteeksi.
Väsyttää.

Oltiin sunnuntaina orjaleirillä. Toiselta nimeltään mökki. No nyt on kaivettu kuoppaa, laitettu puuhun pihavalot, paistettu lettuja ja lämmitetty vettä. Ja viety autollinen romua kotoa mökille! Ei sillä etteikö sitä vielä riittäisi täällä...

Eilen ja tänään ja vielä huomennakin, olen pojan kanssa kotona. Sillon hyvänlainen yskä. Ja lämpöä. Huomenna pitää vaan hakea lisää sairaslomaa, mutta ei sitä vielä voi hoitoonkaan viedä, toista sairasta. Tänään leivottiin sitten pipareita. Poika sai hoidosta piparimuotin ja on nyt viikon kävellyt perässäni, muotti kädessä, "koska leivotaan pipareita". Päiväruuaksi olikin sitten piparitaikinaa ;) Pitää keksiä pientä piristävää puuhaa, leffojakaan ei jaksa koko aikaa katsoa...