Surrur, se saumuri sitten sanoi.

Alinna pitkähihainen, kirppiskangas, velourin ja joustofroteen sekoitusta ;) Settiin myös housut, jotka odottavat kuminauhaa kun poika ja masun ympärysmitta tulevat kotiin.
Keskellä lyhythihainen, saksasta tilattua töfftöffiä.
Päällä Ikasyrin kalastavasta karhusta lyhythihainen. Hihojen oranssi ei ihan kohtaa paidan muita oransseja, mutta oli paras vaihtoehto mitä minulla oli. Karhua itsessään jäi tälläkonstilla vielä yhteen paitaan (yksi pitkähihainen siitä onkin jo tehty). Ja ajattelin että kerran oranssi on pojan lempiväri, niin miksen sitten tekisi hänelle oranssia.

Kaikissa sama kaava, ottobren 6/2010, party shirt, kokona 104. Kaula-aukkoa muokattu pienemmäksi ja hihoja miinankantajalleni pidemmäksi. Kyllä nyt kelpaa.

Samalla kun kaivoin kameran (ja piuhan esiin), otin kuvan myös valmistuneesta kirjasta.

Päällä violettia kluuttia ja tollainen haaraniittinappi. Etulehti ah niin ihanaa käsintehtyä, samansävyistä violettia paperia. Sisäsivut luonnoslehtiöstä, kaunista norsunluunväristä paperia ja niitä on ikäänkuin riittävästi. Ja muistin jopa kapitteelinauhan, se on sininen. Ja lukunauhan, se on viininpunainen. Kirja lienee onnistunein yksilö pitkään aikaan. Ja se on hyvä se, sillä kirja menee kiitokseksi nahkatakeista.

-Aamupalaksi SaloRantalaSoi:ta ja jälkiruuaksi Hassisen konetta.
-Viikonloppu oltiin mökillä. Saunomista. Nuotiolla paistettua makkaraa.

 
-Kotimatka meni särkyä hallitessa. Iltapalaksi useampi nappi, särkylääkättä ja lihasrelaksanttia. Nyt voi jo hengittää.
-Iltapäivällä hieronta. 
-Saumuri sanoo surrur <3
-Menen illalla elokuviin, katsomaan elokuvan jonka olen nähnyt jo ainakin viisi kertaa. Tosin teatterissa vain kerran aiemmin ;)

-Poika hiihti tänään päiväkodista kotiin. Tai hiihtokäveli. Mutta niin vaan tultiin :)
-Alakerran vessan vesihana on taas toiminnassa, ei siihen mennytkään kuin puolitoista viikkoa. Nopeaa on.
-Olen siivonnut, siivonnut ja siivonnut, mutta täällä on sotkuisempaa kuin aloittaessa ;)
-Väsyttää ja olen loman tarpeessa. Mutta loma on jo näkyvissä! :)

Poika hoidossa. Kiasman musaperjantai. Oli kivaa. Näyttelyssä oli paljon hienoja juttuja. Kuten keraamisia vahvistimia tai kirjottuja lp-levyjä. Mutta oikeastaan koskaan ei nuo videoteokset ole minuun iskenyt. Ja niitä siellä oli paljon. Jätin sinne toki omankin merkintäni, totesin että puhelimen kameran käyttö olisi ollut suotava opetella ennen käyttöä, joten kuvaa ei ole. Mutta thank you for the miljoonasade ;) Kahvilassa soi joku mustahko metell... metalli. Ja siellä olisi ollut hevikierros, mutta siihen ei ehditty ja illalla vielä joku häppeninki johon ei jääty. Mukava päästä joskus kaksin miehen kanssa johonkin.

Poika oli viihtynyt illan hoidossa hyvin. Jäämisen kanssa ei ollut ongelmia, viuh, sinne katosi ja sai huudella sanomaan heipat. Ja oli kuulema ollut kiltistikin, hyvä ;)

Tänään on ohjelmassa sisätiloja. Ja lisää sisätiloja. Lumityöt varmaan tarvii tehdä... Ja kaikeasta huolimatta ulkoiluttaa poika :D

Eilen kävin keskustassa. Hain vetimet kaappiin. Olen ilmeisesti perusvittuuntuneen näköinen, koska myyjä pahoitteli minulle että olin joutunut odottamaan jonossa. Ei se edellä menevälle pahoitellut. Eikä edes kestänyt kauaa. Ei siinä mitään, mutta viimeksi samassa kaupassa käydessä kävi samoin... mutisen vaan vastakseksi ettei tässä mikään kiire... kun kerrankin oli aikaa ;)
No rutisen tässä ihan lämipikseni... ;)

Bussimatkalla länärin varsi sai kyllä hymyilemään. Oli ekoimmat vaalimainokset jotka olen nähnyt. Joku/jotkut oli tallannut puolen kilsan välein, meluvallin lumihankeen, hervottoman kokoiset kakkoset. Suorastaan hyvä idea ;) Paljon fiksumpi kun postilaatikosta tulvivat mainokset (joita ei kyllä ole tänä vaalina tullutkaan kuin yksi!?)

Väsyttää. Aamulla oli aikainen lähtö, käytiin puheterapiassa toteamassa että pojalla on laaja sanavarasto. Juu, niin on ;) Hyvä että se on nyt todettu, voidaan jatkaa ongelmakohtien kanssa eteenpäin :)
...pyssyn kuvan kohdalla poika toteaa että porakone, make crafts not war? ;)

Perjantaina oli mukava päivä. Töiden jälkeen lähettiin pikana Tampereelle. Oltiin ajoissa, jo kuudelta paikalla. Mies tiputti minut keskustaan ja suuntasin asemalle kaveria vastaan. Oli se vaan nostalginen paikka, se Tampereen rautatieasema. Sieltä on monen monta kertaa lähdetty ties mille reissulle, tai saavuttu. Tai odotettu kavereita. Siellä sitä taas odotettiin, sillä juna oli myöhässä ;)
Kun juna vihdoin saapui, käveltiin majoittamaan kaveri hotellille. Ja jatkettiin pian matkaa kohti työväen teatteria. Oltiin edellisenä iltana varattu liput kun oli tullut peruutuslippuja myyntiin. Vuonna 85. Saliin käveltiin lopulta kahta minuuttia vaille seitsemän ja meidän paikat oli ihan rivin keskellä ("anteeks, vanteeks, pääsiskös tästä, moikka riku, mites lapset?" ;)

Oli upea.
Uhkasin kehystää lipun seinälle, niin harvinaista herkkua teatterissa käynti nykyään on, mutta taidan silti jättää sen tekemättä ;)

Teatterista siirryimme sujuvasti klubille, jossa soitti Tulipalo.

Baarimikko myi minulle vieläpä niin hyvää viskiä, että oli ihan pakko ottaa toinen ;) Ja illan päätteeksi käytiin kurmeesti syömässä mäkissä :D

Hyvä ilta, kotiuduin kolmelta aamuyöllä. Ja meinasin nauraa itseni tärviölle, no, saatoin ehkä niin tehdäkin ;)
Ei muuta kuin seuraavaa settiä suunnittelemaan! (note to myself, ja maksamaan kaverille liput...)

Olen aloittanut olohuoneen etsimisen täältä ryönän alta. Nyt on kirjahyllystä poistettu noin 50 kg kirjoja.

Mulla ja anopilla oli eriävä mielipiden romaaneiden omistamisesta. Mun mielestä ne on aina saanut kätevästi kirjastosta. Toki olen ostanut klassikot, kuten Kalevalan ja Linnunradan käsikirja liftareille tai Taru sormusten herrasta. Mutta samaa mieltä olimme siitä, ettei kirjoja voi heittää pois. Nyt niille on onneksi luvattu koti sukumökiltä. Tosin juuri nyt odottelevat olohuoneen pöydän alla siirtoa meidän mökille. Mutta pikkuhiljaa. (Kukaan ei sitten sanonut mitään käsityö- ja lastenkirjakirjastostani... niitä ei saa niin kätevästi kirjastosta. Hyss! Hiljaa siellä!)

Vielä elossa. Tauti hellittää. Olikin hassu tauti. Vei voimat ihan kokonaan, muut oireet ei olleetkaan niin kovin hirveitä, etteikö niiden kanssa olisi selvinnyt. Hain eilen pojan hoidosta ja noudin pitseriasta pitsat, tämä suunnattoman rutistuksen jälkeen olin ihan naatti... Onneksi voimatkin alkaa palata. Ja huomenna sitten töihin.

Nyt sitten vaivaa jumiutuneet ohimot. Aamulla laitoin luottohierojalleni itkuviestin, että olisiko hällä tällepäivälle yhtään aikaa jäljellä. Löytyi yksi, lähden kohta avattavaksi. Hieman pelottaa, koska tiedän että kohta kärsin, kärsin ja kärsin. Mutta kyllä sen kärsii kun tietää että se oikeasti myös auttaa. Ihanaa tämä hampaanpurijan elo... Eipä ole ollutkaan pitkään aikaan näin pahaa jumia. Nyt se alkoi joulun tienoolta ja on oikea noidankehä. Kun pää lähtee kiristymään niin sitten se kiristyy ja kiristyy. Ei auta mikään. Pari vuotta sitten sain hammaslääkäriltä hampaisiin öiksi laitettavan suojan etten pure hampaitani halki. Se yleensä auttaakin, eikä pää meni jumiin, mutta nyt siitä ei ole ollut päälle apua. Ehkä hampaat on sentään säilyneet.