Nostaa kuumetta. Joka paikkaa särkee. Portaiden kapuaminen, kumpaan suuntaan tahansa, on ikävää, kun polviin sattuu. Neulomisesta voi vain haaveilla, kun ranteita jomottaa. Aamulla lähdin toiveikkaana töihin, kymmenen minuutin yskäkohtauksen jälkeen. Pari tuntia kestin kunnes luovutin ja lähdin kotiin, ei kai sekään sota yhtä miestä kaipaa... vakuuttivat pärjäävänsä ;)

Kotona otin kolmen tunnin päiväunet, ei edes tunnu missään. Pari kertaa heräsin välillä, puhelin piippas ja käynnistin pyykkikoneen. Se on loputon suo, kaksi vuorta: mount likainen pyykki ja mount puhdas pyykki. Onneksi nyt, 4 koneellista myöhemmin, pyykkikorin pohja jo näkyy. Puhdasta pyykkiä sen sijaan roikkuu erinäisissä paikoissa kuivumassa (älkää luulkokaan pääsevänne tänään meillä suihkuun, nounou!) ja kuivausrumpu pöhisee.

Mies ruokki tänään perheen ja metsästi meille pitsaa. Ihanaa. Ja haki ruokatunnillaan meille pientä täydennystä jääkaappiin. Ajattelin keittää siskonmakkarasopan, mutta kotona olleet siskonmakkarat näyttivät siltä, että ne syövät ennemmin minut, kuin minä ne. Onneksi mies on meedio ja oli ostanut kaappiin myös makkarapaketin. Huomenna syödään makkarasoppaa. Ja tänään illalla mustikkasoppaa, itse poimituista mustikoista <3

Poika kasvaa! Sen huomaa yllättäen lyhenneistä housunlahkeista ja hihoista. Poika on selvästi tullut tähän minun sukuuni, meihin miinankantajiin, paidoissa riittäisi leveyttä ja pituutta, paitsi hihoissa. Oli epäreilua huomata että uusi paita on muuten täysin passeli, onhan se seuraavaa kokonumeroa, mutta siinä on jo valmiiksi liian lyhyet hihat! Pitää tehtä pelastusoperaatio ja ommella siihen resorit. Saumuri pitäisi muutenkin käynnistää ja surauttaa lisää housuja. Ja Kivoja Paitoja. Ne kaikki Kivat Paidat on kokenut hihanlyhenemisen. Kivoja Kankaita olisi jo niihin Kivoihin Paitoihin hakittuna. Aika moneen Kivaan Paitaan itseasiassa... ;) Taidan skipata koon 104 kokonaan ja siirtyä suoraan 110 senttisiin. Niin ja possulle pitää ommella heijastinliivi.