Joulupukki toi pojalle uusia pelejä. Aamulla mummilaan toi tonttu uuden Afrikan tähden, vanha alkoi jo vedellä viimeisiään, ikää taisi olla pelirukalla jo 25 vuotta. Sen osat hajasijoitettiin: setelit leikkirahaksi pojalle, lauta ja timantit minulle, kirjansidontaan ajattelin...

Kuusen alle saapui lahjasäkissä toivepeli, Angry Birds action came. Sitä sitten heitettiinkin puoli iltaa. Siitä kätevä, ettei se meillä tarvitse pelikaveria, possun pudottaminen riittää :D ja "äiti kato!" ;)

Iltasella paketista kuoriutui myös Montza. Hyvä ja suositeltava peli! Peliaika kohtuullinen, helppo oppia ja ainakin automiehellä pysyy hyvin mielenkiinto yllä, parinkin erän ajan :)

Joulupäivänä miehen sukulaisissa käydessä poika sai ison paketin, josta paljastui Pyjama katit. Olen hyvinkin positiivisesti yllättynyt. Peli menee nopeasti, oli todella helppo oppia ja jaksaa tällähetkellä kiinnostaa. Lyhyessä pelissä on myös se hyvä puoli, että häviäminen ei ole niin tuskaisaa. Pitkässä pelissä, kuten Afrikan tähti tai Kimble, on se huono puoli, että on joutunut tekemään kovasti töitä ja silti saattaa hävitä. Harjoittelemme siis häviämisen jaloa taitoa vielä hetken lyhyillä peleillä ;)

Joululomalla ollaan lisäksi pelattu, pelattu ja pelattu, puheterapiasta saatua L-muistipeliä. Hyvä, tulee siinä samalla vahingossa harjoiteltua ;)

Tänään löysin piilotelleen Dymoni, ja dymottelin sitten syksyn kirjansidonnan päätyön valmiiksi:

Syntymävuoteni Akkarit, kahdeksi kirjaksi sidottuina.

Perinteinen kirjansidonta
Päällä violettia kluuttia
Etulehdet siniviolettia Canson kartonkia
Sisäsivuina kirppikseltä haalitut akkarit.
Dymolla tehdyt nimet selässä

Jos oikein tarkkoja ollaan niin olisi varmaan pitänyt leikkuuttaa sivut, mutta mutta, arvelin että silloin lähtee vähän turhan isot siivut ankoista ja jätin sen tekemättä. Ja koska ankat eivät olleen lähimainkaa uusia, ne olivat kippurassa ja käppyrässä, joten selän liimaaminen oli hankalaa, eikä selistä kovin siistejä tullut, ei auttanut edes kapitteelinauhan liimaus, ovat vänkyrät. Kaikkiaan ovat kuitenkin kivat. Ja säilyvät ehjinä.

Aika heikko oli kirjansidonnan syksyn saalis. Nämä kaksi, joita tein pitkään ja hartaasti. Pieniä nidottuja nippukirjoja iso pino (yhden puolikkaan kerran työ) ja sen koptisidoksisen kirjan sitominen, osat siihen oli jo valmiina. Oli vähän rankka syksy ja se heijastui sitten tässäkin asiassa jaksamiseen. Kevään kurssi alkaa tammikuussa, sinne ilmottauduin! Kovat on suunnitelmat, mutta katsotaan mitä tälläkertaa jaksan ja ehdin ;)