Neitonen on tänään 8 viikkoa, kaksi kuukautta :) Iso tyttö jo ;) Silmät on siniset ja hiukset on punaiset. Ja varpaat pitkät!

Hän osaa höhistä ja hymyillä. Hymy tulee jo joka päivä, erityisesti aamuisin, heti aamumaidon jälkeen. Hän hymyilee minulle, mutta myös kuvalle hoitopöydän vierellä, sellainen neuvolasta saatu, punainen. Välillä hän tuijottelee kaukaisuuteen ja höhisee ja hymyilee, keijuille lie juttelee.

Viimeaikoina on tosin ollut vähän vähissä hyvät hetket, kun 1,5 viikkoa sitten saatu rotavirusrokote vielä murisee masussa. Rokotteen jälkeen ensimmäisen päivän nukkui, siitä eteenpäin on ollut kitinää. Varmasti kipeää :( Lisäksi rokotteesta tuli nuha. Sekin röhisee rööreissä.

Neiti ei suostu juomaan tuttipullosta, sillä parasta mitä hän tietää on imeytyä kiinni äidin kylkeen ja syödä maitoa tissistä. Muutenkin on sylissä viihtyvää sorttia. Ja pystyasennossa. Vaunuissa matkaaminen on ollut ikävää, paitsi toki unessa, kunnes laitoin patjan alle tyynyn ja pääty nousi hieman ylöspäin, nyt on kiva illistellä vaunuissa :) Kantoliina taitaa silti olla mukavampi laite. Sitä ei vastustella yhtään. Ja kun siihen pääsee, se on unta, unta ja unta! ;) Ja hyvähän se kantoliina onkin, kätevä kaupoissa, eteenkin kun autooni ei mahdu vaunut kuin osissa.

Alkuun neiti nukkui unta 20 tuntia vuorokaudessa. On se jo vähentynyt, unta kuluu silti ainakin 16 tuntia. Välillä ihan nätisti, sohvalla, sitterissä, sängyllä, parin kolmen tunnin otos, välillä 10 minuutin pätkissä sylissä. Yöllä nukkuu klo 24-03 ja siitä sitten vaihtelevasti aamuyön, joko tissille tunnin välein tai unta aamu kuuteen-seitsemään. Ikinä ei illalla tiedä millainen yö tulee olemaan. Jos on nukuttu hyvin, äitikin on virkeämpi. Välillä on unisempia päiviä, välillä valvotaan pitkään ja ei nukuta ollenkaan. Tämä onkin isoveljelle paha paikka, miksi hänen, ison pojan, pitää mennä nukkumaan, kun tollanen pieni rääpäle saa jäädä valvomaan ja "katsomaan" aikuisten ohjelmia telkusta?!
Niin... ja oma sänky, eieieieiei! Paha paikka, ei sinne. Äidin viereen!

Kestovaippoja käytetään, vähän kyllä periaatteella 1 vaippa päivässä on 365 vaippaa vuodessa... Alkuun meidän pienimmät vaipat oli liian suuria, ja nyt kun ne sopisi kooltaan, ne ei enää toimi imunsa ja olonsa puolesta. Onneksi paremmat vaipat alkaa hiljalleen sopimaan, muutama yksittäinen on jo hyvä.

Vaatteissa on 50 senttiset jääneet pieniksi, osa 56 senttisiäkin jo. Suurimmaksi osaksi on 60 senttisiä käytössä. Tosin lastenvaatteiden koot tuntuu olevan arpomalla laitettuja... Pikkasen on vaaleanpunaista ;) Tumppuja, tai siis sukkia, pitää pitää kädessä, muuten pienet sormet raapasee samantein poskesta palasen. Kun kiukku iskee, hän haroo käsillään poskiaan ja raapii :(

Hormoninäppyjä on ollut 2 viikon iästä alkaen. Nyt niitä on haaleasti kasvoilla, rinnalta alkaa jo haalistua mutta vielä on hyvin paljon niskassa.

Hän saa itsensä kingettuä mahaltaan selälleen. Ja sitten tulee ihmetyshuuto, että miten tässä näin kävi! Päätään hän kohottelee paljonkin. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan pian ole liikkeelle lähdössä...

Isoveli on omien sanojensa mukaan maailman paras isoveli, ja kyllä hän sitä onkin. Vauvaa kohtaan on tosi nätisti. Tuo tuttia, haluaa laittaa talkkia. Mutta äitiä kohtaan... no, kovin on huomionhakuista tämä elo. Se tosin oli ennustettavissa. Vaikka sen tiesi, ei se silti ole sen helpompi minulle, välillä ei vaan jaksaisi. Onneksi ovat puuhanneet isänsä kanssa, eilenkin kävivät imuroimassa autoa ja illalla hakivat pitsaa. Poika on nyt ollut melkein joka päivä päiväkodissa. Se onkin hyvä, kun en ikinä tiedä millainen se yö on, niin olen saanut sitten päivällä nukuttua. Syksyllä poika on päiväkodissa 3 päivää viikossa. Saa nähdä kavereita, harjoitella keskittymistä ja puhumista. Ja seuraavana vuonna alkaakin sitten eskari, se keskittyminen voisi sitä ennen vähän parantua, kiitos.

Ei tämä elo enää niin opettelua ole, vaikka välillä vielä sitäkin. Eteenkin reissussa imettäminen on minulle haasteellista. Koska meillä ei ole kuin kaksi oikeasti toimivaa asentoa, kainalon alta imetystyynyn kera sohvalla tahi kyljellään maaten, ne ei oikein toimi kahvilassa... Odotan kyllä innolla että päästäisiin kaupunkiretkille. Se linnanmäen reissu meni ihan kivasti. Bussilla ei olla vielä reissattu ollenkaan. Ollaan tehty täsmäiskuja autolla, mutta haluaisin sellaiselle päämäärättömälle vaeltelulle. No kesä ja lomareissut, ehkä pääsisin pitkään kaipaamalleni Tampere kaupunkivaelluksellekin...

Ja ensi viikolla saadaan virallisesti nimi :)

On se rakas <3