Eilen pääsin pitkästä aikaa kirjansidontaan, myöhässä, mutta kuitenkin. Kun työt loppui klo 17 ja kurssi alkoi klo 17.30, vielä toisessa kaupungissa, niin on saavutus että olin paikalla jo klo 18. Kiitos kuuluu miehelle. Kiitos.

Sain ensimmäisen koptisidoskirjani valmiiksi. Pidän siitä sidoksesta! Niitä tulee vielä monta.

Tänään menin koko päivän töissä ees taas, ees taas ja päässä vaan pörisi mennessä. Oli vauhdikas päivä, mutta kaikesta selvittiin, kunniallakin vielä, kai. Huomisesta pitäisi tulla rauhallisempi päivä.

Roskapostin mukana tuli honkkarin mainos ja siellä sitten pistäydyttiin tänään vielä iltalenkin jälkeen. Sain vihdoista viimein kynttilälyhdyn. Hieman siivousta ja sitten voin poltella enkelikarusellia turvallisesti. Ja samalla reissulla poika tirvas mua nyrkillä ohimoon. Se olikin eka kerta kun on ihan tarkoituksella lyönyt. Ei saanut autoon 6 tonnia kannattavaa pukkia... Nappasin kakaran kainaloon ja kannoin huutavan paketin autoon. Kassat katsoi kieroon. En jäänyt selittelemään, mies tuli perässä ja maksoi ostokset. Eikö kukaan muu tosiaan ole kantanut kainalossaan kiljuvaa ja sätkivää uhmaikäistä kaupasta ulos?

Tää töiden alku on sekoittanut elämää kunnolla. Istun tässä nojatuolissa ja kärvistelen. Meillä ei ylipäätään koskaan ole kovin siistiä. Senkin jälkeen kun olen tyytyväinen siivousjälkeen, monen muun mielestä meillä on edelleen räjähtänyt ydinpommi. Mutta nyt, täällä on ihan törkeän sotkuista. Tänään sentään ehdin pestä kaksi koneellista pyykkiä. Taidan lähteä viikonlopuksi karkuun.

Viikonloppuna olisi kirjamessut, mulla oli liputkin. Mutta the virallisen messuseurani kanssa päädyttiin siihen että a) sieltä ei tarvii mitään b) sinne ei ole laittaa rahaa ja c) ajan voi käyttää johonkin muuhunkin. Lahjoitin sitten lippuni työkaverille, hän ilahtui :)