keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Vielä elossa. Tauti hellittää. Olikin hassu tauti. Vei voimat ihan kokonaan, muut oireet ei olleetkaan niin kovin hirveitä, etteikö niiden kanssa olisi selvinnyt. Hain eilen pojan hoidosta ja noudin pitseriasta pitsat, tämä suunnattoman rutistuksen jälkeen olin ihan naatti... Onneksi voimatkin alkaa palata. Ja huomenna sitten töihin.

Nyt sitten vaivaa jumiutuneet ohimot. Aamulla laitoin luottohierojalleni itkuviestin, että olisiko hällä tällepäivälle yhtään aikaa jäljellä. Löytyi yksi, lähden kohta avattavaksi. Hieman pelottaa, koska tiedän että kohta kärsin, kärsin ja kärsin. Mutta kyllä sen kärsii kun tietää että se oikeasti myös auttaa. Ihanaa tämä hampaanpurijan elo... Eipä ole ollutkaan pitkään aikaan näin pahaa jumia. Nyt se alkoi joulun tienoolta ja on oikea noidankehä. Kun pää lähtee kiristymään niin sitten se kiristyy ja kiristyy. Ei auta mikään. Pari vuotta sitten sain hammaslääkäriltä hampaisiin öiksi laitettavan suojan etten pure hampaitani halki. Se yleensä auttaakin, eikä pää meni jumiin, mutta nyt siitä ei ole ollut päälle apua. Ehkä hampaat on sentään säilyneet.

1 kommentti:

  1. Onneksi sinulla alkaa tauti hellittää, toivottavasti jumitkin. Meillä tyttö alkaa olemaan terve (ainakin jos kiukuttelusta ja kiusaamisesta jotakin voi päätellä), pojan vointia vielä tarkkailen. Eilen oli vielä liki 40 kuumetta. Minä olen tänään vuorostani lapsia hoitamassa ja taidan olla sairain, mistä tämä oikein tuli? Aivan kauhea voimaton olo. Toivottavasti tämä ei kestä yhtä kauan kuin lapsilla. He sairastivat noin viikon. Vaan kyllä taisi tauti sinullakin viihtyä pitkään?

    VastaaPoista